Oululaisia mainonnan tekijöitä

Oululaisista mainonnan tekijöistä on kirjoitettu harmillisen vähän – ja ne vähätkin kirjoitukset ovat joko vuosipäivämuisteloita tai valitettavasti nekrologeja.

Havahduin tähän dokumentaation puutteeseen, kun sain tiedon Martti Dahlströmin poismenosta. Hän oli ollut keskeinen hahmo monessa oululaisessa mainostoimistossa ja moni mehukas tarina jäi nyt kuulematta suoraan tekijän suusta.

Aiemmin kirjoittamani oululaisten mainostoimistojen lyhyt historia on tosiasiallisesti myös oululaisten mainosalan ammattilaisten historiaa. Tuossa tekstissä keskityin kuitenkin enemmänkin tallettamaan tietoa toimistoista ja henkilöt kulkivat enemmänkin sivumainintana tarinoissa.

Siksipä tämä kirjoitus, jonka tarkoitus on koota yhteen tietoa oululaisista mainonnan tekijöistä 1970-luvulta tähän päivään. Olen jakanut henkilöt kolmeen sarjaan: Hall of Fameen olen nostanut henkilöitä, joilla on ollut merkittäviä ansioita tai saavutuksia oululaisella mainosalalla. Tunnustuksen arvoiset -kategoriaan nostan pitkän linjan tekijöitä, joilla on kilometrejä alla vähintään 20 vuoden verran ja mahdollisesti muitakin ansioita hihassa. Oulusta ponnistaneita -sarjaan mainosalalla ansioituneita henkilöitä, jotka ovat tyypillisesti lähteneet tai päätyneet Helsinkiin Oulussa tehdyn uran jälkeen. Henkilöt eivät ole listojen sisällä missään erityisessä järjestyksessä.

Hall of Fame

Martti Dahlström (1945-2019)
Pitkän uran tehnyt AD. Dahlström työskenteli ja vaikutti useissa oululaisissa toimistoissa. Martti vaati töiltä aina ideaa ja oivallusta. Ura alkoi 1970-luvulla ja kulta-aika ajoittui Oulun Taucherille 1980-luvulla. 1990-luvun alussa hän oli perustamassa Mainonnan Työmaata ja myöhemmin työskenteli Aakkosissa ja Ajatuksessa. Julkaissut kirjan Merkillinen mies.

Sinikka Virkkunen (1945-)
Aloitti uransa mainosalalla yhteyspäällikkönä. Perusti 1976 Ouluun Mainos-Asian, jonka Taucher osti. Toimi 1980-1990 Oulun Taucherin toimitusjohtajana ja vuodesta 1992 alkaen Mercum Fennican toimitusjohtaja. Möi toimiston eteenpäin. Markkinointiliiton ensimmäinen hallituksen ei-helsinkiläinen jäsen vuonna 1987 ja myös aiemmin helsinkiläisten miehittämän Markkinointiviestinnän Toimistojen Liiton toimitusjohtaja 1997-2006 ja myöhemmin MTL:n sihteeri.

Pentti Vartiainen (1942-2010)
Graafinen suunnittelija, typograafikko ja palkittu mainonnan tekijä. Työskenteli Oulun Taucherilla, H&K:lla ja omassa toimistossaan P&R:ssä.

Esko Kauppinen (1934-2010)
Toimitusjohtaja ja copywriter. Perusti 1974 enimmillään yli 30 henkeä työllistäneen mainostoimisto H&K Oy:n ja myöhemmin mainostoimisto Topparoikan, josta jäi eläkkeelle 2001.

Tunnustuksen arvoiset

Juha Mikkilä
Copywriter, luova johtaja. Perusti Mediamixin jälkeen Mainonnan Työmaan kollegoidensa kanssa. Lyhyen Viherjuuri-retken jälkeen palasi takaisin oikealle työmaalle ja toimii nyt Luovan Työmaan toimitusjohtajana.

Tapani Laru (1954-)
Oululainen Tapani Laru teki n. 40 vuoden uran mainostoimisto- ja markkinointialalla. Uran alku 1976-1990 McCannilla. Jäi lopulta eläkkeelle mainostoimisto Pakkahuoneen toimitusjohtajan paikalta vuonna 2016 hoidettuaan tehtävää yli 15 vuotta.

Petri Pitkänen
AD. Lybeckerin kasvatti aloitti uransa KSU:lla AD:na. Pakkahuoneen perustajia, jossa tehnyt yli 20 vuoden uran AD:na ja luovana johtajana. Zeelandin ostettua Pakkahuoneen toimii nyt Avidlyksi nimeään vaihtaneen yhtiön luovana johtajana.

Pia Paldanius-Koivikko
AD. Lybeckerin kasvatteja ja intohimoinen mainonnan tekijä. PHS:n jälkeen pitkä ura Avalonilla, minkä jälkeen Mint Companyn luovaksi johtajaksi.

Kaija Matikkala
AD. Oli perustamassa Mediamix-uran jälkeen Mainonnan Työmaata, jossa tehnyt 21 vuoden uran.

Jari Laakso
Toimitusjohtaja, Avalonin perustaja. Kemiläistaustainen Laakso perusti Avalonin 1990-luvulla ja on rakentanut siitä merkittävän mainostoimiston.

Tuomas Mujunen
Ilmiantajien perustajia, luova johtaja Incognitossa ja Darwinissa. Darwinin jälkeen perusti brändimarkkinointiin erikoistuneen Brandsteinin.

Ilpo Koskela
Mainonnan käsityöläinen. Ollut perustamassa useita toimistoja ja oli 90-luvulla ensimmäisiä Internet-markkinoinnin parissa toimivia mainostoimistoyrittäjiä. Monien vaiheiden jälkeen palannut juurilleen visuaalisen tekemisen käsityöläiseksi.

Tapani Hautamäki
Mediamixin perustaja. Mediamix oli yksi Oulun kolmesta suuresta 80-luvulla ja sillä oli toimistot Oulun lisäksi kolmella paikkakunnalla.

Veli-Pekka Viklund
AD Oulun Taucherin kultakaudelta. Useita mainintoja Vuoden Huipuissa.

Oulusta ponnistaneita

Moni ansioituneen uran mainosalalla tehneistä on joko aloittanut uransa Oulusta tai hakenut Oulusta vauhtia uralleen.

Kauko Isto
Työskenteli Oulun Taucherilla copywriterina 1985-1990 ja sai tänä aikana töistään useita mainintoja Vuoden Huipuissa. Vuonna 1990 siirtyi Mainostoimisto Konseptiin copywriteriksi ja oli myös hetken aikaa myös omistajana toimistossa.

Veli-Antti Aalto
Aloitti copywriterin uransa H&K:lla 1980 ja työskenteli toimistossa nelisen vuotta. Kiertänyt useiden tunnettujen toimistojen (BBDO, Evia/Viherjuuri) kautta Tampereelta Helsinkiin ja on nyt copyfighterina Orange Advertisingilla.

Kari Eilola
Oulun Taucherin kasvatteja ja palkittu copywriter. Ura vienyt Tampereen kautta Helsinkiin suuriin toimistoihin. Bob the Robotin perustajia.

Kimmo Korhonen
Lybeckeriltä opit saanut graafinen suunnittelija aloitteli uraansa Oulussa. Myöhemmin helsinkiläistyi ja teki uraa AD:na ja luovana suunnittelijana PHS:llä, Lowella, Euro RSG:llä, Kingillä ja Valveella.

Jukka Laukkanen
AD. Sai kannuksensa Oulun Taucherilla. Matka jatkui Kajaaniin, jossa vastannut K-Ryhmän yritysten markkinonnista – mm. Budget Sportin ilmeestä.

Kauniiksi lopuksi

Kokoamani lista on puhtaasti subjektiivinen näkemys, joka toki perustuu objektiivisiin seikkoihin ja tietysti alan syväkurkkujen tietoihin. Aiheesta olisi aineksia vaikkapa graduun, jos joku sellaiseen aihetta etsii.

Puuttuuko listalta joku? Tulisiko jotain ansioita mainita? Kommentoi jutun loppuun tai ota yhteyttä muulla tavoin ja jätä ehdotuksesi / täydennyksesi. Ja jos jäit vielä nimilistan luettuasi miettimään, että mistä olikaan kyse, niin lue artikkelini oululaisten mainostoimistojen historiasta.

Lähteet

Pääosa aineistosta on kertynyt kirjoituksessani oululaisten mainostoimistojen historiasta. Uratietoja henkilöistä olen täydentänyt referoiden henkilöiden julkisia LinkedIn-profiileja.

Kirjoittaja työskenteli 2007-2011 Darwinilla.

Kuva: Debby Hudson on Unsplash

Bit.ly kertoo miten Fennonen kiinnostaa

Postiluukusta tipahti taannoin Fennovoiman pr-lehti Fennonen 2/2018. Lehti oli siististi tehty ja jutut pintapuolisesti lukaisten tasokkaita. Näkökulmia oli moderniin tapaan läheltä ja kaukaa. Kerrottiin henkilöstöstä, vaikutuksista elinkeinoelämään ja otettiin vähän analyysiä myös ydinvoimakeskusteluun. Jakelusta en ole ihan varma, lehden tietojen mukaan kyseessä on kuusi kertaa vuodessa (printtinä kahdesti) ilmestyvä sidosryhmälehti. Verkkosivujen mukaan se jaetaan kaikkiin talouksiin Pohjois-Pohjanmaalla, tarkkaa painosmäärää en tiedä mutta perheitä oli Pohjois-Pohjanmaalla n. 106 000 (2016). 

Mutta se lehdestä taustaksi. Omaan silmään osui, että osaan lehden pikkunostoista oli lisätty mukaan bit.ly -linkki varsinaiseen pääartikkeliin. Bit.ly on asiaan vihkiytymättömille linkinlyhennyspalvelu, jolla voidaan pitkä osoite saada lyhennettyä selkokieliseksi ja kompaktiksi – esimerkiksi juuri siksi, että osoite on helppo laittaa offline-julkaisuun ja lukijan on se helppo kirjoittaa koneelleen / mobiililaitteen selaimeen ja jatkaa jutun lukemista.

Esimerkiksi osoite ”www.sivusto.fi/kansio/kansio2/juttu” muuttuu kätevästi muotoon ”bit.ly/juttu”. Helppoa, mutta pieni jekkuhan tässä piilee.

Ihan kaikki eivät kuitenkaan tiedä bit.lyn pientä ominaisuutta, nimittäin bit.ly jakaa julkisesti tiedot lyhennettyjen linkkien klikkausmääristä kun vain lisää lyhennetyn osoitteen loppuun ”+”-merkin. Eli esimerkiksi linkin ”bit.ly/osoite” statistiikka avautuu käyttämällä selaimessa linkkiä ”bit.ly/osoite+”. Ilman lainausmerkkejä toki.

Koska Fennonen näitä bit.ly -linkkejä ystävällisesti käytti, niin nyt meillä on hieno mahdollisuus tietää kuinka paljon sidosryhmälehdessä oleviin linkkeihin mennään. Lehden painosta en tosiaan tiedä, mutta jos otaksumme sen olevan noin 100 000 Pohjois-Pohjanmaan kotitalouksien lukumäärän perusteella niin saamme jonkinlaisen työluvun ja tätä kirjoittaessa lehti on ilmestynyt noin viikko sitten. 

Sitten laskemaan – luvut ovat 17.12.2018 päivältä:

Tämän ei-kovin tieteellisen mittaustavan perusteella siirtymisessä offline mediasta (printti) online-mediaan (omat verkkosivut) on vielä hieman työsarkaa. 

Pisteet kuitenkin Fennoselle siitä, että nyt lehdessä olevien linkkien tehokkuus on helposti mitattavissa ja jutussa on käytetty uniikkia lyhennettä. Perusvirhe olisi ollut käyttää samoja linkkilyhennyksiä myös muissa medioissa (esim. Facebook) ja tällöin saatu liikenne olisi ”sotkeentunut” eri lähteittäin. Bit.ly siis osaa kertoa mistä lähteestä liikenne on tullut, mutta siinäkin on varmasti omat virhepaikkansa seurannassa. 

Yhden otannan perusteella ei suuria tulkintoja kannata tehdä, mutta paperisen sidosryhmälehden julkaisijana kertoisin kyllä sen pihvin suoraan siinä printissä lukijalle ja jättäisin linkin taakse sitten jotain muuta.   

PS. Tämä on ensimmäinen virallinen Gutenberg-kirjoitus. Näytti onnistuvan. 

Joukkorahoitus, väistötilat vai jotain muuta – mitä Kauppahallilla tapahtuu seuraavaksi?

Väistötilojen toteuttaminen Kauppahallin yhteyteen vaikuttaa tällä hetkellä erittäin epätodennäköiseltä. Mutta olisiko joukkorahoitus pelastaja ja miltä Arinan tekemä ehdotus väistötiloista vaikuttaa?

Kauppahalli-saagan ymmärtämiseksi kannattaa lukaista kaksi aiempaa kirjoitustani Kylmää kyytiä Kauppahallin perinteille ja Kauppahallin kevätsiivous.

Joukkorahoitus ratkaisuna?

Esitin keskustelun alkuvaiheessa joukkorahoitusta yhdeksi vaihtoehdoksi Kauppahallin väistötilojen toteuttamiseen. Tästä teki Kaleva jutun, jossa Oulun Narikan toiminnanjohtaja Hagelberg totesi ettei aika riitä. Jos remontin aloitus siirtyy joulusesongin jälkeiseen aikaan, voisi aikaa olla tarpeeksi. Olen kuitenkin nykyisellä tiedolla sitä mieltä, että joukkorahoitus ei toisi tilanteeseen ratkaisua.

Miksi joukkorahoitus ei olisi järkevä ratkaisu?

Koska kauppiaiden vuokrasopimukset on jo irtisanottu ja kaikki liiketilat menevät remontin valmistuttua kilpailutukseen, on luonnollisesti epävarmaa mitkä yritykset tulevat jatkossa toimimaan Kauppahallissa. Teoriassa on täysin mahdollista, että Kauppahallissa ei tulevaisuudessa jatka yksikään nykyisistä yrityksistä. Lisäksi on arvioitu, että konttimallisissa väistötiloissa toimiminen olisi taloudellisesti raskasta – mutta mahdollisesti kannattavaa, jos toiminta jatkuisi remontin jälkeen ennallaan Kauppahallissa.

Mikäli jatko on kuitenkin epävarmaa, olisi kyseenalaista kannattaisiko riskinotto. Joukkorahoitukseen osallistuneille asiakkaille rahoitus mahdollistaisi onnistuessaan kauppahallin toiminnan jatkumisen remontin yli, joskaan ei suoraan varmistaisi samojen kauppiaiden jatkoa uudistetussa hallissa. Tätäkin voi tietysti pohtia, onko kyse Kauppahallin toiminnan jatkuvuudesta kokonaisuutena vai Kauppahallin yritysten toimintaedellytysten mahdollistamisesta remontin ajan. Osin kyse on toki samasta asiasta, koska Kauppahalli ei tarkoita vain seiniä vaan myös toimintaa sen sisällä.

Jos joukkorahoitus toteutettaisiin, niin mikä malli siinä voisi olla?

Tarvittava rahoitussumma on verraten suuri, joten millään ihan nippeliratkaisulla ei ratkaisua saada aikaiseksi. Ehdotin jo aiemmin joukkorahoitusta vastikkeelliseksi, eli rahoittajat saisivat sijoitustaan vasten jotain hyödykettä tai palvelua jollain euromäärällä. Kun joukkorahoitetaan tuotteita, on vastike useimmiten esimerkiksi juuri 1 kpl rahoitettua tuotetta. Miten sitten palveluiden kanssa?

Yksi vähän samasta maailmasta oleva esimerkki on Studioravintola Paksu vuosien takaa. Siinä ravintola keräsi kanta-asiakkailtaan 99 euron vastikkeellista sijoitusta toiminnan jatkamiseksi. Sijoitusta vastaan asiakas olisi saanut pysyviä asiakasetuja paikasta ja mahdollistanut ravintolan toiminnan jatkumisen. No, Paksun tarina ei jatkunut, mutta sillä oli kuitenkin jotain mikä teki harjoituksen edes teoreettisesti mahdolliseksi – uskolliset ja intohimoiset asiakkaat.

Kauppahallin joukkorahoitusmallissa idea voisi olla samansuuntainen: esim. 49 tai 99 euron sijoitusta vastaan asiakas saisi remontin ajaksi pysyviä ja kuukausittain vaihtuvia etuja kauppiailta. Etuja säännöllisesti hyödyntämällä voisi saada sijoituksen takaisin – tai jopa vähän enemmänkin. Vaihtuvat kuukausittaiset edut olisivat tärkeitä siksi, että asiakkaita kannustettaisiin palaamaan säännöllisesti (heräte)ostoksille. Tietysti eduilla on myös jokin hinta, joka tulisi tarkkaan arvioida – jos sijoittajia on vaikka 1000 niin on valmistauduttava tarjoamaan etu tuhannelle.

Joukkorahoituksesta löytyy paljon tietoa, erilaisia malleja sekä strategioita onnistumiseen – en niitä lähde tähän purkamaan. Mutta on selvää että raha ei tässäkään ilmaiseksi tulisi, vaan tuhat 49 euroa sijoittavaa toisi vasta 49 000 euroa. Eli joukkorahoituksellakin pitäisi pohtia väistötilojen rahoitusta eri elementtien muodostamana kokonaisuutena.

Kauppahallin hypoteettisessa joukkorahoitusmallissakin tulisi olla erisuuruisia summia osallistumiseen ja erilaisia vastikemalleja. Silti se tarvitsisi oululaisten massojen aktivointia. Teknisesti asia ei ole ongelma, sillä valmiita alustapalveluita toteutukseen löytyisi.

Jos jollekin kohteelle, niin Kauppahallille tämä olisi kuitenkin edes teoreettisesti mahdollista. Sillä on tarina, sillä on valmiit asiakkaat ja osallistumisella olisi jokin suurempi tarkoitus.

Arinan väistötilat – timeo Danaos et dona ferentes(?)

Arina ilmoitti tarjoavansa Kauppahallin yrittäjille väistötiloja remontin ajaksi. Isokadun ja Rotuaarin yhdistävässä käytävässä olisi liiketilaa muille paitsi liha- ja kalakauppiaille. Heille olisi mahdollisesti ehdolla muita Arinan tiloja, mutta tätä ehdotusta ei jutussa tarkemmin avattu. Avaus on kuitenkin mielestäni hyvä, vaikka siinäkin riittää pohdittavaa.

Tilat ovat erittäin hyvällä paikalla keskustassa ja asiakasvirtojen varrella. Arina tulee vastaan myös myymälätilojen rakentamisessa, joten kauppiaiden näkökulmasta tila voisi vaikuttaa hyvältä väistöpaikalta ilman korkeita aloitusinvestointeja. Vuokrataso on ennustettava ja nykyisissä raameissa ja myymälätilaan tulee erilaisia yrityksiä joilla on mahdollisesti synergiaa keskenään. Yksityiskohdissa, kuten varastoissa ja huoltotiloissa, voi varmaan olla pohdittavaa – mutta isossa kuvassa ne lienevät detaileja. Arina voisi myös vauhdittaa avajaisia käyttämällä kattavia asiakasviestinnän kanaviaan ja mahdollistamalla omistaja-asiakkaille etuja väistötiloissa (vaikka vain sallimalla jonkin asiakasedun lunastamisen vihreää korttia näyttämällä).

Arinan näkökulmasta mahdollisesti haastavasti yhdelle toimijalle vuokrattava tila tulee käyttöön, tuottaa jonkinlaista vuokraa ja vuokralaisten läsnäolo ehkäisee ilkivaltaa. Imagollisesti kyseessä on myös kädenojennus keskustan elinvoimaisuudelle, varsinkin kun Valkean tulo on muuttanut asiakasvirtoja ja kauppapaikkoja ehkäpä pysyvästi keskustan alueella. Ja olisihan se mukava tarina kerrottavaksi nyt ja tulevaisuudessa osana Arinan historiaa.

Mistä sitten otsikon epäilys? Omalla kohdallani ei mistään. Kortit ovat mielestäni aika selvästi pöydällä ja lupaukset on annettu julkisesti. Mielestäni Arinalla ei ollut myöskään minkäänlaista pakkoa tarjota tilanteeseen mitään ratkaisua. Lisäksi lupauksista vetäytyminen tai yllättävät käänteet tuottaisivat varmaa imagohaittaa, mitä Arina ei tarvitse. Oulussa on jo valmiiksi olemassa vankka Arinavastainen joukko, joka näkee kaikki Arinan avaukset negatiivisuuden kautta ja muistuttaa vanhoista synneistä. Heille tuskin tarvitsee antaa lisää aseita.

Jos osa kauppiaista sitten siirtyy niin mikä sitten nimeksi käytävämalliselle Kauppahallille? Kauppakäytävä? Pieni Kauppahalli? Uusi Kauppahalli?

Onkin mielenkiintoista pohtia, että entäpä jos väistötila onkin niin toimiva, että kauppiaat eivät halua enää palata alkuperäiseen Kauppahalliin. Entäpä jos Arinakin on niin tyytyväinen uusiin vuokralaisiinsa, että päättää muuttaa väistötilat pysyväksi ratkaisuksi?

Tätä pitää pohtia ennen remontin valmistumista; kuinka pitkäksi aikaa tila varataan väistötilaksi. Lisäksi mitä tehdään sitten, kun remontin valmistuessa osa kauppiasta ei välttämättä pääse jatkamaan saneeratussa hallissa, osa pääsisi muttei halua mennä ja osa palaa takaisin? Tästähän oli jo esimakua Hakaniemen hallin remontissa, kun moderneissa tiloissa toimivilla kauppiailla ei ollutkaan ikävä vanhoja ja ahtaita tiloja.

Osin koominen skenaario olisi myös seuraava: väistötiloissa toimiva Kauppahalli osoittautuisi menestykseksi ja se vakiintuisi uudeksi kauppapaikaksi keskustassa. Alkuperäiseen Kauppahalliin ei löytyisikään enää korkeampaa vuokraa maksavia yrittäjiä ja halli pysyisi kokoajan osin tyhjänä. Puolitäysi halli ei olisi enää houkutteleva paikka ja siellä toimiville yrityksille se ei olisi enää kannattava liiketila. Lopuksi Arinaa syytettäisiin Kauppahallin näivettämisestä (koska yksikään hyvä teko ei jää rangaistuksetta).

Ennen diasporan alkua

Jos osa kauppiaista hyväksyy Arinan ehdotuksen väistötiloiksi, tulevat Kauppahallin yrittäjät toimimaan remontin ajan eri tiloissa. Yrittäjien kannattaisi nyt kerätä Kauppahallin kanta-asiakkaat yhteiseen markkinointirekisteriin, jota hyödyntämällä he voisivat tiedottaa eri osoitteissa toimivien yritysten tarjouksista ja toiminnasta – ja mahdollisesti varmistaa myös mahdollisimman nopea kaupankäynnin normalisointi, kunhan uusittu halli avautuu.

ATK-aikana kätevin ratkaisu voisi olla sähköpostirekisteri, jonka nimeksi ehdotan tässä ”Kauppahallin ystävät” –uutiskirje. Sitä käyttäen Kauppahallin kanta-asiakkaat saisivat helposti tietoa lempikaupoistaan ja asiakkaat toivottavasti seuraisivat perässä tilasta riippumatta. Ideaa on helppo kehitellä kannustavuuden ja kiinnostavuuden näkökulmista esimerkiksi tarjoamalla jokin etu heti uutiskirjeen tilauksesta.

Remontin päätyttyä uutiskirje voisi jatkaa elämäänsä osana Kauppahallin normaalia markkinointia.

Päivitys 31.5.2018: Petri Sirviö kommentoi Facebookissa kirjoitusta ansiokkaasti ja totesi, että keskustelu ”väistötiloista” tulisi lopettaa, koska vuokrasopimukset on irtisanottu. Eli yrittäjät eivät väistä johonkin remonttia palatakseen automaattisesti alkuperäiselle paikalle, vaan joutuvat hakemaan uudelleen Kauppahalliin tai sitten kehittämään jonkin muun jatkosuunnitelman.

 

 

Kuva: Wikimedia Commons / carlo.benini