Vanha Raahe – minne menet?

Pääsiäisenä vierailimme koko perheen voimin pitkästä aikaa Raahessa yhden aamukävelyn verran. Kävelykohteeksi valikoitui Vanha Raahe, joka on hienosti säilynyt puutalojen kokonaisuus purjelaivojen valtakaudelta. Alueelle on jonkin verran tehty uudisrakennuksia, joiden voisi pääosin sanoa olevan yllättävän hyvin alueeseen sopivia. Silti alueen yleisilme oli jokseenkin nukkavieru ja elähtänyt. Keväisen aamukävelyn yhteenvetona voisi sanoa alueen henkivän menetettyjä mahdollisuuksia. 

Uhatut puutalot

Suomessa erityisesti 70-luvun aikaansaannoksiin lasketaan monen kulttuuri- ja rakennushistoriallisesti arvokkaan rakennuksen ja alueen tuho. Kaupungistuminen ja elementtirakentaminen sekä uusi kaavoitus jyräsivät alleen mennyttä. Suoria esimerkkejä tulee mieleen Turun ja Oulun osalta. Oulussa erityisesti Tuira oli alue, joka rakennettiin hieman toisenlainen tulevaisuus mielessä kuin mitä oli toteutuva. Puutalot eivät vastanneet ajan käsityksiä esteettisyydestä ja tehokkuudesta – ja jos totta puhutaan ei niiden asuinmukavuuskaan monesti vastannut enää modernia elementtitaloa. Puutalot saivat mennä.

Jotain kuitenkin osattiin säilyttääkin. Pietarsaaressa on hieno Skatan alue, vanha Porvoo on tunnettu alue ja vanha Rauma on jopa Unescon maailmanperintökohde. Oulussakin ehdittiin joitain taloja pelastaa gryndereiltä ja kunnostaa uusiokäyttöön. Mitään erityistä puutalokokonaisuutta ei Oulussa ole jäljellä.

Vanha Raahe – mikä siinä on vialla?

Kävelykierroksella esiin tuli neljä merkittävää havaintoa: 1) alueella ei ollut kuin muutama toimiva yritys 2) talokanta oli suurelta osin eriasteisen korjauksen tarpeessa maalaamisesta täysremonttiin 3) ainoa avoinna ollut palvelu oli thai-hieromo 4) merkittävä osa liikekiinteistöistä oli tyhjänä. Alue oli siis sekä henkisesti että fyysisesti rapistuvassa tilassa.

Alueella toimivat tahot olivat usein joko jonkinlaisia yhdistyksiä tai julkisen hallinnon elimiä, liike-elämä oli alueelta poistunut. Raahelaiselle alueella on palveluita, mutta vierailijalle ei oikein mitään.

En tunne Raahen sielunelämää ja eikä minulla ole suurta tarvetta sitä tunteakaan. Silti tilanne vaikuttaa eriskummalliselta. Monessa muussa kaupungissa tuollainen alue olisi kaupungin halutuinta aluetta asua. Idyllistä ja uniikkia asumista palveluiden ja meren rannan lähellä. Jostain syystä rakennusten korjaamiseen ei kuitenkaan ole rahaa ja liikekiinteistöt eivät vastaa yrittäjien tarpeita tai asiakasvirtoja ei ole tarpeeksi. Ovatko talot sellaisten tahojen hallussa, joilla ei ole intressiä tai mahdollisuutta niitä korjata? Kaupungissa vierailevan silmin ja ”elävä kaupunginosa” -juhlapuheista huolimatta alue on rapistumaan päin.

Sitten taas toisaalla vanha Porvoo tarjoaa erilaisia design-puoteja, kahviloita ja käsityöläisten liikkeitä. Näistä myös osataan kertoa verkossa. On kävelykierroksia ja erilaisia tutustumiskohteita. Vanhan Porvoon alueella on nopeasti laskettuna 12 ravintolaa ja kahvilaa. Toki vanha Porvoo sijaitsee maantieteellisesti ehkäpä hieman paremmalla paikalla ja asukkaita on tuplasti, mutta silti ero on kuin yöllä ja päivällä.

Kulttuurihistoriallisesti tärkeän alueen suojeleminen on ensimmäinen ja tärkein askel. Seuraava päätös on myös olennainen: halutaanko alue jäädyttää johonkin ajankohtaan vai halutaanko sen olevan elävä ja uudistuva kokonaisuus? Kannatan itse vanhojen ja arvokkaiden talojen suojelemista (vanha talo ei kuitenkaan ole automaattisesti arvokas) – mutta asuintalot on tehty asumista varten. Asuttua ympäristöä huolletaan, talot pidetään kunnossa ja omasta alueesta välitetään. Alueella jossa on asukkaita kannattaa myös tarjota palveluita. Vaikka turistit toisivatkin varsinaisen leivän pöytään, auttaa alueen kantaväestö usein hiljaisten aikojen yli. Uutta tulee rakentaa entistä täydentäen ja entistä korjata vanhaa kunnioittaen. Kuoliaaksi suojelu on karhunpalvelus kaikille.

Vanha Raahe saattaa olla asukkailleen oikein mainio paikka. Vierailijalle se kuitenkin huokuu surullista tarinaa menneistä loiston päivistä, eikä tarjoa syytä vierailla toistamiseen saatika säännöllisesti.

 

PS. Ensimmäinen havainto autosta astuessa oli asfaltilla ollut tyhjä Xanor-paketti. Liekö vieressä ollut merimuseo aiheuttanut ahdistusta ja/tai paniikkia, vai oltiinko Kummatista käyty ulkoilemassa.

 

Kommentoi

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: