Lehtibisnes on rikki

Olen melko aktiivinen aikakausilehtien lukija ja tilaaja. Tämän lisäksi toki tilaan alueen sanomalehteä Kalevaa. Kokeilen myös aika ajoin uusia lehtiä ja vastaavasti myös perun tilauksia, jos lehdet eivät kiinnosta. Tämän seurauksena olen useammankin puhelinmyyntifirman rekistereissä ja soittolistoilla – ja saan sitten säännöllisesti tarjouksia uusista lehdistä. Tyypillisesti tarjous on tänä päivänä neljän kuukauden mittainen ja se sisältää tai ei sisällä jonkin tilaajalahjan. Tätä kiertokulkua pyörittäessä on tullut vastaan muutama ajatuksia herättänyt tapaus.

Tapaus 1.

Viimeisin kokeilu oli Tekniikan Historia, jota tarjottiin minulle 4 kk pakettina varsin kohtuulliseen hintaan. En muista tuliko kylkiäisenä jotain ”tilaajalahjaa” tai vastaavaa. Saattoi tullakin, tai ainakin jostain minulle on ilmestynyt langaton hiiri, langattomat kuulokkeet, pari kuoritakkia jne. No – lehti oli ihan hyvä, mutta en sitä ehtinyt sitten oikeastaan lukemaan ja kun sain käteeni laskun kestotilauksesta hintaan 64 euroa, päätin peruuttaa tilauksen. Eli sähköposti Talentumille ja tovin kuluttua saan kuittauksen, ”Tilauksesi on peruttu. Meillä on muuten 12 kk tarjous hintaan 39 euroa.”

Eli tyytyväisenä asiakkaana olisin maksanut 64 euroa vuoden tilauksesta ja uutena / tyytymättömänä 39 euroa. Jätin tilaamatta.

Tapaus 2.

Olen ollut Suomen Kuvalehden tilaajana yli kymmenen vuotta. Tai ehkä pidempäänkin, en edes muista. Joka vuosi käyn saman keskustelun puhelinmyyjän kanssa. *ring* ”Moi, n.n. terve, Suomen Kuvalehden tilaus olisi päättymässä, olisitko jatkamassa?” -”Joo, sulla on joku tarjous siinä niin laita se edullisin.”, -”Joo, x kk hintaan y euroa.” -”Ok, kiitos.”. Tämä on toki pieni vaiva. Myyjä saa provikat ja minä saan lehden otaksuttavasti edullisimpaan mahdolliseen hintaan.

Tässä on toki pari muuttujaa.

  1. SK on lehtenä sellainen, että tilaisin sitä kestona todennäköisesti loppuelämäni ajan, ellei hinnoittelu olisi näin päättömästi tehty. 15 sekunnin puhelu on ihan ok vaiva muutaman kympin säästöstä.
  2. SK:n digisisällöt ovat sellaisia, mistä olisin valmis maksamaan. En vain ole laiskuuttani saanut aikaiseksi niitä tilata. Mutta eipä niitä ole kertaakaan minulle tarjottukaan viime vuosien aikana.

Eli olisin valmis maksamaan lisäsisällöistä sekä kohdallani voisi säästää myyntiprovisioissa.

Tapaus 3. 

Paikallisen sanomalehden Kalevan kanssa olen puolestaan jo luovuttanut ja siirtynyt kestotilaajaksi. Sen jälkeen kun päätin tilauksen edellisen kerran, sain tasaiseen tahtiin ”kerran kuussa” tarjouksen eripituisesta tilausjaksosta, joka olisi käytännössä ollut kestotilausta edullisempi – tosin vain lyhyen aikaa. Jos satunnaiset katkokset tilauksissa eivät olisi haitanneet, olisin voinut tilailla lehtiä eri pituisissa pätkissä ja ketjuttaa tilausta aina seuraavalla tarjouksella. Mukavuus kuitenkin voitti ja otin kestotilauksen.

Kaleva yrittää kuitenkin sitouttaa kestotilaajiaan kanta-asiakasohjelmalla, jonka puitteissa se järjestää erilaisia arpajaisia ja tarjoaa pääsylipputarjouksia eri tapahtumiin. Mitään näistä en ole tähän asti hyödyntänyt. Oikeastaan koko kumppanuusohjelman sijaan toivoisin, että kaikki siihen käytetyt resurssit käytettäisiin laadukkaaseen sisällöntuotantoon sattumanvaraisten etujen sijaan.

Kestotilaus on menneen maailman juttu

Edelliset esimerkit eivät tietystikään kerro koko kuvaa lehtimyynnin tilanteesta, mutta jotain kuitenkin. Lehtiä myydään tarjouskampanjoilla ja toivotaan, että tilaaja unohtaa perua tilauksen. Kestotilaajasta on tullut hyödyllinen idiootti, jolta voi kupata ylimääräistä ja toivoa, että hän ei erehdy katsomaan vaihtoehtoista tarjousta. Lehtimyynnin toimintamallina on luottaa asiakkaan laiskuuteen. Oma lukunsa on kyvyttömyys myydä digitaalisia lisäpalveluita, tai edes mainita niistä. Tämä ei tietystikään ole myyjän vika.

Ehkä oma ajatteluni on vain vanhentunutta. Uskollinen lukija ja lukija ylläpito laadukkaalla sisällöllä, you know. Tai sitten asiakaskäyttäytyminen on vienyt tähän suuntaan ja sisällön polkumyynti oheissälällä on tällä hetkellä tehokkain tapa saada lehtiä kaupaksi. Tässä kohti täytyy sanoa, että en tiedä. Ehkä joku syväkurkku vielä paljastaa miten homma pelaa?

Vaihtoehtojakin on

On sisällön myymiselle myös vaihtoehtoja. Longplay tekee hidasta journalismia selkeällä hinnoittelulla ja Rapport mahdollistaa juttujen tilaamisen kiinnostavista aiheista. Maksat vain sisällöstä, jolla koet olevan arvoa. Mielenkiintoista nähdä miten mediasisältöjen myyntitavat kehittyvät näiden paperilehtien osalta – vai jatkuuko nykyinen hulluus vielä pitkäänkin.

Kommentoi

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: