Northern Glow 2022 – kokemuksia ja ajatuksia

Northern Glow järjestettiin yhdeksättä kertaa Oulussa. Kirjoittelen auki ajatuksia tapahtumasta, pääosin itsereflektiona ja omia muistiinpanojani läpikäyden.

Paikkana toimi tapahtumatilana vakiintunut Tullisali, joka on tähän tarkoitukseen melko toimiva: pääsali toimi esiintyjille ja yleisölle hyvin, mutta yhteistyökumppaneiden ständit ja kahvitarjoilut oli vähän änkeämällä saatu ripoteltua Superparkin aulatiloihin. Ratkaisulla yritettiin varmaankin maksimoida kävijöiden altistuminen ständeille, joka ei ole aina ihan helppoa. Varmaan tyypillinen dilemma, että miten rakentaa messualue niin että yhteistyökumppaneiden ständeillä olisi mahdollisimman paljon trafiikkia. Vuoden 2022 Slush alkoi seuraavana päivänä Helsingissä ja sillä saattoi olla jotain vaikutusta osallistujamääriin. 

Yleisesti voisi luonnehtia tapahtuman yleistä järjestelyitä onnistuneeksi. Tila toimi, mutta näytteilleasettajapuoli ei ollut erityisen laadukkaan näköinen ja pääsali oli tunnelmaltaan aika geneerinen. Henkilökunta oli ystävällistä ja oheispalvelut pelasivat. Lounas oli perus linjastolounas ja kuiva falafeli jumahti kurkkuun, vaikka muuten Robsonissa ihan ok ruoat onkin. Homma siis toimi, mutta mitään yllätyksellisyyttä tai wau-kokemusta ei ollut tarjolla.

Sitten sisältöön. Kaikkia puheenvuoroja en kuunnellut läpi ja kirjailin itselleni talteen joitakin ajatuksia mistä pidin tai mitkä olivat sitä luvattua inspiraatiota.

Pääpuhujana oli Mauro Porcini (Chief Design Officer, PepsiCo). Hyvä esiintyjä ja puhuja. Puheenvuoron alkuosa oli design thinking -ajattelusta sekä omaan makuun lähinnä oksettavia mainosspotteja (esiintyjät nuoria ja kauniita sekä kirurgisen tarkasti castattu diversiteetti huomioiden). Alkuosan kohdalla jäin pohtimaan että mitä tässä oikein muotoillaan ja mikä on oikeastaan PepsiCo:n ”purpose” ja merkitys ihmiskunnalle – ja aika paljon sitä nähdään vaivaa, että annetaan erilaisia merkityksiä maustetun veden juomiselle. Kyseessä on yritys, josta voi perustellusti kysyä että mitä arvoa se kova ydin oikeastaan tuottaa? Siinäpä pohdittavaa muotoilualaa harkitseville: haluatko ratkoa todellisia ongelmia vai ongelmia, jotka olet itse luonut. 

Mutta muuten Mauron puheenvuoro oli hyvä: ihmiset keskiöön ja kiltteys, positiivisuus ja optimismi esiin. Mauro esitteli myös työntekijä-yksisarvisensa, jolla oli vino pino erilaisia kivoja ominaisuuksia: henkilö jossa yhdistyy uteliaisuus, kunnioitus, innovatiivinen ajattelu ja kiltteys. Yleisökysymyksissä päästiin pudottamaan vielä Steven nimi ja menneen Nokian suuruus. Steve ei ollut millään tavalla kiva ihminen, mutta onnistui kuitenkin (ainakin) ihmisen (asiakkaan) nostamisessa keskiöön. 

Seuraava puhuja oli Avidlyn Jesse Maula. Esityksen alkuosa oli peruskalvoja muotoiluajattelusta ja sisällön olin itse pääpiirteittäin nähnyt jo viisi-kuusi vuotta sitten OP:lla. Tokikaan design thinking ei ole uusi juttu, mutta itseäni häiritsi uusien näkökulmien puute esityksessä. Yleisesti (myös itselleni toiveeksi) – jos haluaa jotain keissejä käyttää esimerkkinä, niin niitä voisi kaivaa lähiajalta – eikä esimerkiksi vuodelta 2017 (United Airlinesin joku kämmi).  Tämä korostuu erityisesti post-korona -maailmassa, jossa on mennyt aika monta kiveen kirjattua totuutta uusiksi. Eli tuoreita anekdootteja esiin.  Jessen puheenvuoron itseäni kiinnostava osa muotoilukulttuurin viemisen malli ja vaikeus, sekä se työ mitä käytännössä muotoilun jalkauttaminen voi vaatia (ja miten sitä voi tehdä). Kiinnostava ajatus oli myös yrityksen muotoiluajattelun/-työn julkistaminen ulospäin (vaikka verkkosivuston muodossa) – jolloin siitä tulee ”todempaa”. Olin itse 2010-luvun alkupuolella rakentamassa OP:n muotoiluajattelua ja tunnistin kyllä miksi se muutos on hankalaa ja mitä vaikeuksia siinä voi tulla eteen. 

Päivän parhaan puheenvuoron piti Vieser Oy:n Annika Jyllilä-Vertigans. Harvinaislaatuisesti case-esimerkissä pystyttiin avaamaan muutosmatka, joka oli lähtenyt liikkeelle oikeasta strategisen tilan analyysistä. Vieserin perustuote lattiakaivo, jonka ei voi ajatella olevan ihan hirveän kiinnostava juttu. Paitsi silloin, kun laitat huonon lattiakaivon ja ihmettelet laskua vesivahingon korjauksesta… Lattiakaivo ei myöskään lähtökohtaisesti ole hirveän erottuva tekijä kansainvälisesti, koska se on … lattiakaivo (eli USP puuttui). Annikan puheenvuoro oli kiinnostava kuvaus siitä miten rajallisin resurssein, oikeilla kumppaneilla ja kumppanoitumalla voidaan lähtökohtaisesti jostain ei-kiinnostavasta (vaikkapa juuri lattiakaivo) tehdä jotain, mikä on kiinnostavaa, erottuvaa ja vaikkapa osa hotellin asiakaskokemusta. Tämä tietysti tehtiin muotoiluajattelua hyödyntämällä. Olennaista oli myös se, että hankkimalla muotoiluosaamista palveluna oli mahdollista saada huippuluokan osaamista ja kokemusta vrt. inhouse-tekijän palkkaamiseen. 

Iltapäivän puheenvuoroista ohitin muutaman ja käytin ajan siihen kuuluisaan verkostoitumiseen. Yksi kiinnostava keskustelu käytiin DesignOulu -hankkeen vetäjän Petri Sirviön kanssa Northern Glown kaltaisten bisnestapahtumien hyödyllisyydestä. Ilman suunnitelmaa ei kannata paikan päälle tulla ja jos tulee vain katselemaan ohjelmaa voi kokemus jäädä valjuksi. Petrillä oli tehnyt itselleen hyvän tavoitetason tapahtumiin: joka tapahtumasta piti saada vähintään yksi kontakti ja kolme uutta ideaa (tai päinvastoin) – ja yhden kerran voi tapahtumassa käydä ihan turistina, mutta toisella kertaa pitää olla jo tavoite mitä tapahtumalta hakee. 

Iltapäivän puheenvuoroista Aku Varamäen puheenvuorosta kirjoitin ylös HPEX-mallin työntekijäkokemuksen johtamisessa (googleta), mikä oli kiinnostava. Lisäksi kokeileva johtajuus oli kiinnostava ajatus, nimenomaan niin että kokeilulla on alku ja selkeä loppu. Päivän kruunasi erinomainen Adam Lawrencen ”This is Service Design Doing” -puheenvuoro, jossa oli mukavaa maanläheisyyttä ja myös yleisön osallistamista pitkän päivän päälle.  Adamin viidessä käskyssä oli monta hyvää perusjuttua ”get out of the building” -henkeen:  tapaa oikeita asiakkaita, tee prototyyppejä, sutaise eka versio kasaan nopeasti tyhjän paperin ihmettelyn sijaan. Tämä oli myös se puheenvuoro, josta löytyi eniten kuvia Twitterissä ja joku onnekas sai vielä kumikanankin palkkioksi uteliaisuudestaan.

Loihde Factor tarjosi afterit tapahtuman päälle – kiitos siitä.

Oppimat

• Ihmiset keskiöön. Supersuorittajien sijaan empatia edellä, positiivisesti ja optimistisesti. 
• Make Nokia Great Again. Toivoisin tästä eteenpäin kuulevani Nokiasta nimenomaan nykyhetken ja tulevaisuuden menestystarinoiden kautta – en niin että tippa linssissä muistellaan menneitä. Nokialla on Oulussa vahva läsnäolo ja olisi kiinnostavaa kuulla mitä siistiä nyt tapahtuu – ja nykyisten tulevaisuuden tekijöiden kertomana. 
• Tuoreita anekdootteja pliis. Jos haluat jotain todistaa jonkin tapahtuman kautta ”anecdotal evidence”:nä – käytä tuoreita esimerkkejä. 
• Antakaa Steven jo olla. Jobsin Steveä käytetään esimerkkinä ties missä ja varsin löysin rantein. Jos johtamisesta ja kulttuurista halutaan kertoa, olisi kiinnostavampaa tehdä se tämän päivän bisnesjohtajien kautta. 
• Tavoitteellisesti tapahtumiin. Yhden kerran voi olla turistina, sen jälkeen tee pohjatyöt tai jää kotiin. Älä juttele yhdenkään oman firman kollegan kanssa tapahtuman aikana. 
• Osta osaamista. Ostamalla asiantuntemusta voit saada käyttöösi osaamista ja kokemusta, jota sinulla ei välttämättä olisi mahdollista saada palkattua.
• Tee selkeitä kokeiluja. Jos et tiedä kannattaako jotain tehdä vai ei, tee ajallisesti rajattu kokeilu. Kokeilun jälkeen tee päätös jatketaanko vai ei. 
• Kumppanoidu. Älä tee yksin, löydä yhteistyökumppaneita joiden kanssa voi yhdessä tehdä jotain hienoa. 

Kannattaako osallistua?

Kyllä, jos osallistumisesi on tavoitteellista. Northern Glow haukkuu hinnan puolesta itsensä, jos saat edes yhden uuden kontaktin ja kolme uutta ideaa (tai toisinpäin). 

Tulisiko Northern Glow järjestää 2023?

Kyllä. Oulussa ei ole liikaa bisnestapahtumia, joissa ihmiset tapaavat toisiaan. Se on toki hyvä kysymys, että mikä on Northern Glow:n profiili ja ketä varten se oikeastaan on olemassa? Startup-tapahtuma se ei ainakaan nyt ole, vaikka sellaistakin Ouluun tarvittaisiin.

Miten tapahtumaa tulisi kehittää?

• Yhteistyökumppanien kannalta tapahtumaa kannattaisi kehittää. Mitä on realistista saavuttaa ja miten yhteistyökumppanit voisivat päästä tavoitteisiinsa? Olisin ottanut ihan mielellään myös jonkinlaisen infopaketin vastaan yhteistyökumppaneilta siitä, miksi he olivat tapahtumassa ja mitä he tarjoavat.
• Verkostoitumista osallistujien kesken voisi helpottaa. Nyt oli tuurillaan että kenet ehti löytämään / näkemään ja ei ollut mitään käsitystä kuka tapahtumassa mahdollisesti olisi. Tässä on erilaisia matchmaking-mahdollisuuksia / konsepteja olemassa. Yleisesti verkostoituminen on hankalaa suomalaisille ja erityisen hankalaa oululaisille, joten tässä voisi olla paikkaa monenlaisille ideoille. Voitaisiinko henkilöitä tutustuttaa toisiinsa jollain tavoin?
• Yleisesti tapahtuman markkinointia ja viestintää voisi kehittää — paljonkin. Ammattimaiset tapahtumajärjestäjät panostavat viestintään ennen ja jälkeen tapahtuman – ja myyvät itseasiassa jo seuraavan vuoden tapahtumaa vielä nykyisen ollessa käynnissä. Osa materiaaleistakin saattaisi kiinnostaa jälkikäteen. 
• Oikeat ihmiset pitää saada paikalle. Törmäytykset onnistuvat vain jos oikeat ihmiset ovat paikalla – jos mielikuvaksi muodostuu, että osallistujat eivät ole potentiaalisesti tulevia yhteistyökumppaneita tai ylipäätään inspiroivaa seuraa – jää osallistuminen väliin. 
• Opiskelijoita mukaan. Uusia tulevaisuuden tekijöitä tulee kasvattaa. Voisivatko jotkin yhteistyökumppanit esimerkiksi tarjota stipendillä lahjakkaille ja ansioituneille opiskelijoille mahdollisuuden osallistua tapahtumaan. 

Lue lisää: Northern Glow 2022 -verkkosivusto.