Kymmenettä vuottaan juhlinut Northern Glow järjestettiin taas Tullisalissa Oulussa.
Tapahtuman ensimmäinen puheenvuoro juontaja Saana Rossin intron jälkeen oli Mystery Keynote. Keynoten piti Joost Rigter ja koska tässä kohti mysteeri toimi varsin hyvin, jätän kertomatta tarkemmin mistä oli kyse. Suosittelen kuitenkin kokemaan, jos mahdollisuus on. Mysteerin jälkeen sukellettiin pohjoiseen mielenmaisemaan, kun markkinointitoimisto Kolmas Polvi Oy:n Anna Kärävä avasi Pohjoista kanttia -tutkimuksen oppimaa pohjoisen ihmisten arvoista, arvojen muutoksesta ja näkemyksistä työelämää kohtaan. Yhteenvedon voi ladata täältä – itselläni on siitä jäänyt mieleen keskeisenä muutos, mikä arvoissa on tapahtunut kun taloudellinen epävarmuus on lisääntynyt. Uniikki tutkimuksessa on nimenomaan näkemys pohjoisen ihmisen pääkopan sisuksista.
Sittenpä lavalle asteli Nokian Mervi Holster-Hemmi. Otan heti alkuun oman tärkeimmän havaintoni puheenvuorosta: koko puheenvuoro keskittyi vain ja ainoastaan ihmisiin ja kulttuuriin – ei menneiden suuruuksien muisteluun tai teknologian evankelioimiseen. Mahtavaa! Puheenvuorossa esiteltiin miten ja millä toimilla Nokialla edistetään inklusiivista kulttuuria.
Jotta ymmärrys lisääntyy, niin lainaan tähän suoraan mitä inklusiivisuus on Työterveyslaitoksen mukaan: ”Inklusiivisuudella tarkoitetaan yhdenvertaista ja syrjimätöntä sekä kaikkia osallistavaa ja mukaan ottavaa toimintatapaa. Monimuotoisuus ja inklusiivisuus ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa. Monimuotoisuutta on saada kutsu juhliin, inkluusiota on tulla kutsutuksi tanssiin.”
Muutaman pointin kirjasin ylös:
- inklusiivisuus mukaan HR-kyselyihin
- johdon tuki pitää olla
- ryhmät ja kanavat eri ryhmien käyttöön (tämä oli vähän pidempi juttu, mutta ehkä pointti oli yhteisöjen mahdollistamisessa)
- demonstroi toimintaa elämässä
Yleisesti inklusiivinen työpaikka on kaikille kivempi ja luovempi olla, eikä siltikään tarvitse olla samaa mieltä kaikkien kanssa.
Sittenpä olikin aika juoda kahvia ja syödä pullaa. Mukava oli nähdä tuttuja ja ex-kollegoita eri yhteyksistä sekä vaihtaa kuulumisia. Yleiskuulumisina voisi sanoa, että talouden turbulenssi näkyy ja tuntuu ja vaikka nykyiset haasteet aikanaan selätetään, tulee jälkimaininkeina olemaan vielä uusia haasteita.
Tauon jälkeen ääneen pääsi mCompetencen Marko Kesti. Hän esitteli työntekijäkokemuksen mittaamiseen tarkoitettua QWL-menetelmää (Quality of Working Life) ja yhtenä havaintona kertoi, että keskiarvomittaus vääristää tyhy-kyselyissä tuloksia jopa 25 %. Esitys oli tapahtuman materiaaleista selvästi tieteellisin ja voitti rumimman slideshown palkinnon, mutta oli asiasisällöltään rautaa. Tästä esityksestä en mitään nasevaa koostetta tee, mutta jos työelämän laatu ja henkilöstön tuottavuus kiinnostavat, niin kannattaa Googlettaa vaikka Markon verkkosivut tai QWL.
QWL:n jälkeen äänessä oli Milttonin Miikka Huhta. Tästä esityksestä en kirjannut mitään ylös, saattoi olla että käväisin ylimääräisellä tauolla sen aikana. Sitten oli vuorossa Siilin Ilona Lapinkylä, joka antoi varsin todenmukaisen esimerkin siitä mitä Siili tarjoaa henkilölle, joka suunnittelee työpaikan vaihtoa. Vaikka esimerkki olikin kuvitteellinen, oli se silti ärsyttävän todenmukainen kuvaus siitä millä tavalla kokenut työntekijä saadaan kiinnostumaan uusista uravaihtoehdoista. Eli Siilillä on tarjota kiinnostavia pull-tekijöitä, mutta niiden onnistumista auttaa erityisesti vanhan työpaikan push-tekijät. Tämän vuoden buzzword ChatGPT mainittiin tässä esityksessä klo 14.15. Muistiin kirjasin myös uuden työntekijän perehdyttämisen 70-20-10-mallin, eli 70 % työssä, 20 % kollegoilta ja 10 % muodollisen perehdyttämisen kautta.
Ohjelmassa olleen keskustelun hyppäsin yli suurimmaksi osaksi ja käytin ajan kuulumisten vaihtoon. Tämä jäi pienesti harmittamaan, sillä kuunneltuani keskustelun loppupäätä oli siinä ihan hyviä näkökulmia tarjolla.
Keskustelun jälkeen oli Paula Kilpisen esitys inhimillisestä johtamisesta. Kattavasta puheenvuorosta kirjoittelin ylös strategiaa koskevan kommentin, eli yrityksen strategiasta pitää pystyä kertomaan mitä se on käytännössä ja työntekijällä pitää olla käsitys mikä oma rooli on strategian kannalta. Tämä oli myös esitys, josta saa enemmän irti esitysaineistoa seuraamalla.
Viimeisen keynoten ennen Loihde Factorin pizza & bisse -tarjoiluja piti Linda Hammarstrand. Päivä oli jo pitkällä ja ihan kaikesta puhutusta en ottanut kiinni, mutta aiheena oli ”high performance organization culture”. Alkuosa oli eräänlainen post-korona-ajan puheenvuoro: ohjeita elämiseen ei enää tule, joten viesti itsestäsi ja anna energiaa ulos sekä kohtaa ihmisiä. Sitten puhuttiin brändin luonnista, jossa tietysti ihmiset ovat ne jotka vahvistavat brändin. Ei pidä kysyä mitä on taikuus vaan miten luomme taikuutta. Tavoite on tehdä utelias työyhteisö ja se miten työskennellään luo sen taikuuden ”how we work makes magic”. Kun ihmiset kokevat itsensä arvokkaiksi, he tekevät enemmän ja paremmin – ”people do common things uncommonly well”. Johtamisen kannalta johtajan pitäisi olla hän joka välittää ja on kiltti (”kind”). Ohjaamisen sijaan tulisi inspiroida. Muutoksesta ei tykkää oikeasti kukaan, joten muutoksesta viestiessä pitäisi kertoa mikä paranee nykytilasta. Tulevaisuus tulee itsekseen, mutta askeleet täytyy ottaa itse. Ihmisen tarpeista suurimpia on kokea olevansa tarvittu ja nähty. Silti tämän sanominen ääneen on hankalaa.
Loppusuoralle mentäessä Linda kertoi puheenvuoron ”great relay race” -ajattelustaan (relay race = viesti) – eli jokainen on tärkeä ja hoitaa omaa osuuttaan. Tähän liittyi jotain anekdootteja, joiden punaisesta langasta en saanut kiinni. Mutta työyhteisöjen tulisi olla uteliaita ja menestyksekkäimmissä paikoissa eivät ole töissä fiksuimmat ihmiset vaan uteliaimmat ihmiset. Kulttuuria rakennettaessa pitää tunnistaa minkä tulee kasvaa, minkä tulee loppua ja mitkä asiat vievät työyhteisöä oikeaan suuntaan. Sittenpä olikin aika pudottaa ei-pakolliset Steve Jobs -maininnat klo 17.15 ja päättää loppulauseeseen – työskennelkää yhdessä, ei vain samaan aikaan.
Tapahtuman asiakaslupaus oli ”uusia näkökulmia, inspiraatiota ja verkostoitumismahdollisuuksia”. Tämä toteutui tällä kertaa!
Yleisesti järjestelyistä
Tapahtumapaikkana oli tuttu Tullisali. Tällä kertaa aloitusta oli myöhästetty niin, että tapahtuma alkoi suoraan lounaalta. Tämä tarkoitti hieman tiiviimpää ohjelmaa ja toisaalta pakollinen lounastauko ei katkaissut tilaisuutta. Tiukka / tiivis ohjelma tarkoitti myös sitä, että keskustelua oli vähemmän ja yleisökysymyksiä oli yleensä vain yksi jos sitäkään. Yleisökysymysten puute oli plussa tai miinus, ne voivat olla tosi hyviä tai sitten eivät.
Juontaja Saana Rossi oli hyvä – aikataulu piti (pääosion) ja homma rullasi eteenpäin kuin rautatiellä. Puhujat juonnettiin sisään ja koko ajan oli tieto missä mennään ja mitä on seuraavaksi.
Näytteilleasettajat olivat pääsalin yhteydessä kankaalla erotetussa siivessä. Tämä oli sijoittelun kannalta parempi ratkaisu kuin edellisvuonna, jolloin näytteilleasettajat jäivät sumppuun ja sivuun – tätä muistaakseni kritisoin aiemmin. Näytteilleasettajiin tutustumiseen oli panostettu myös erillisellä bingokortilla, joka kannusti tutustumaan pisteisiin ja juttelemaan mukavia. Etelän ammattilaistapahtumissa näytteilleasettajilla on mahdollisuus järjestää tapaamisia tilaisuuden aikana tapahtumavieraiden kanssa, tätä ei Northern Glowissa oltu mahdollistettu ainakaan vierasnäkökulmasta.
Puhujissa oli hyvä balanssi ja puheenvuorot osuivat hyvin tapahtuman aihepiiriin. Puheenvuoroissa oli kumppaneiden kaupallisia puheenvuoroja, jotka olivat tänä vuonna myös sisällöllisesti oikein hyviä. Nämä ”kaupalliset puheenvuorot” ovat oman kokemukseni mukaan aina se pakollinen paha (koska €), mutta ne voivat olla pahimmillaan väsyneitä aasinsiltoja tapahtuman aiheesta viimeiseen kalvoon, jossa kerrotaan että ostappa meiltä metri palvelua. Tapahtumavieraan harras toive – jos pidät puheenvuoroa yhteistyökumppanina, hurmaa yleisö tapahtuman aiheeseen sopivalla näkemyksellisyydelläsi / kokemuksellasi / osaamisellasi ja luota rohkeasti siihen, että kiinnostuneet osaavat olla yhteydessä itsekin.
Mitä paremmin ensi vuonna?
Oma fiilis oli yleisesti, että tämä oli paras Northern Glow missä olen ollut.
Aina voi toki parantaa:
- enemmän arvoa näytteilleasettajille osallistumisesta
- olisi kiinnostavaa kuulla miksi kumppanit ovat mukana tapahtumassa (kait muukin syy kuin näkyvyys)
- miten verkostoitumista tuetaan tapahtuman aikana tapahtumavieraiden kesken
- sisääntulovaiheessa hetkiseksi enemmän henkilöitä check-iniin ja narikkaan, tapahtumavieraat tulivat aika rysäyksellä ja vähän ehti poskiin tulla pakkasessa punaa jonotellessa
Disclaimer: Kirjoittaja työskentelee Kolmas Polvi oy:ssä, joka oli Northern Glow 2023 -tapahtuman yksi yhteistyökumppani.
Vastaa