Keskustelu Oulun Kauppahallin remontin ja väistötilojen ympärillä jatkuu. Keskusteluun osallistuvat nyt Oulun talousjohtaja Jukka Weisell ja kaupunginjohtaja Päivi Laajala. Uutena argumenttina mukaan on tuotu väite siitä, että tukemattomuuspäätös noudattaa ”Kuntaliiton näkemystä lain sisällöstä”.

Kalevan juttu ei ota kantaa siihen tai kysy Weiselliltä, että mikä näkemys ja mikä laki – ja onko Kuntaliitto aktiivisesti kommentoinut tätä casea ja tukeeko se aktiivisesti Oulun näkemystä. Kuntaliiton sivuilta löytyy hakemisen jälkeen vain muutama irtonainen artikkeli ja kattava materiaalipankki tuesta.

(Päivitys 21.5.2018) Tiedustelin em. asiaa vielä suoraan Kuntaliiton viestinnästä, joka vastasi tiedusteluun: ”emme Kuntaliitosta kommentoi julkisuuteen mahdollisia asiakassuhteita tai annettuja ohjeita”. Eli vain Weisell voi vastata kysymykseen, että mihin ohjeistukseen hän nyt nojaa.

Tämän kirjoituksen ymmärtämistä helpottaa tutustuminen Kauppahalli-keskustelun ensimmäiseen kirjoitukseeni.

(Lisäys 21.5.2018) Kirjoituksen lopusta löytyy nyt myös Weisell-Laajalan paradoksi.

Myytti kilpailua vääristävästä tuesta

Koska keskustelussa puhutaan jatkuvasti kilpailun vääristämisestä jonkin epämääräisen säädöksen perusteella, annan keskusteluun uuden näkökulman.

Alusta alkaen kaupungin kommenteissa on seikkaillut pöytäkirjan lausunto: ”tämä tyyppinen tuki on kilpailua vääristävä ja tuki asettaisi muut markkinoilla toimivat yrittäjät eri arvoiseen asemaan”. Kahvipöytäkeskusteluissa tämä väite on herättänyt ihmetystä ja ei ns. arkijärjellä ole avautunut.

Lienee kiistatta selvää, että kaupungin tuki väistötiloille olisi julkista tukea ja se toisi välillistä etua kauppahallissa toimiville yrittäjille. Se olisi myös valikoivaa (kohdistuisi ennen kaikkea nykyisiin yrittäjiin; mahdollisesti toki väistötiloissa voisi toimia muitakin yrityksiä lisäksi).

Kaupunginjohtaja Laajala toteaa blogissaan: ”Tämän typpisen tuen estävät myös Euroopan unionin säännökset. Julkisia varoja ei saa kanavoida yksityisiin tai julkisiin yrityksiin eikä tuki saa etenkään kohdistua vain rajattuun osaan yrityksiä. Kaupungin toimenpiteet eivät saa olla sellaisia, että ne voisivat vääristää kilpailua. Nämä kaikki kriteerit täyttyvät ajatuksessa, että kaupunki kustantaisi kauppahallin yrityksille väistötilat peruskorjauksen ajalle.”

Koska jälleen kerran jätetään lukijalle avoimeksi, että mistä tässä on kyse niin kerrataanpa perusasioita. En ole EU-säännöstön asiantuntija, mutta toivoisin viranhaltijoidemme näiden päälle ymmärtävän ja vaivautuvan selittämään niistä myös meille hallintoalamaisille. Yritetään kuitenkin.  Asia voisi sinänsä liittyä myös Kilpailu- ja kuluttajaviraston valvomaan kilpailuneutraliteettiin, mutta siitä ei tässä liene kyse.

Tässä Laajala viittaa EU:n valtiontukisäännöstöön ja kyllä, jos säännöstöä luetaan kahden minuutin ajan voidaan päästä Laajalan ilmaisemaan johtopäätökseen. Julkinen tuki on kuitenkin täysin mahdollista, jos se edistää taloudellista kehitystä tai ns. SEUT-sopimuksessa mainittuja kohtia.

Suora lainaus TEM:n sivustolta: ”EU:n valtiontukisääntöjä sovelletaan siis silloin, kun kaikki valtiontuen tunnusmerkit täyttyvät: julkisia varoja kanavoidaan yrityksiin eli taloudelliseen toimintaan, tämä taloudellinen etu on valikoiva, toimenpide vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”. Tällöin EU:n komissio joko tarkastaa tai hyväksyy myönnettävät tuet hakemusten perusteella. Valtio-käsite hämää tässä hieman,  yksinkertaistetusti se voidaan lukea ”julkinen toimija” – kuten kaupunki.

Jos hakemusta ei komissiolle haluta tehdä, voi tukea antaa myös vähämerkityksellisesti ns. de minimis -tukena. Siinä ”Enintään 200 000 euron tuki, joka myönnetään yritykselle kolmen peräkkäisen verovuoden kuluessa, on merkityksel­tään niin vähäistä, ettei siitä tarvitse tehdä ennakkoilmoitusta komis­siolle.”

Valtiontukisäännöstössä on myös runsaasti erilaisia poikkeuksia ns. ryhmäpoikkeusasetuksen kautta, jotka mahdollistavat julkisen tuen myöntämisen ilman EU-komission tarkastusta. Uutisia seuraamalla löytää esimerkkejä tilanteista, joissa julkisella tuella on mahdollistettu kauppahalleja, maauimaloita, urheiluareenoita ja tappiollisia lentoyhteyksiä konkurssiin menneellä lentoyhtiöllä. Näitä ei kuitenkaan ole mielekästä suoraan vertailla keskenään, koska tuen kohteet toimivat erilaisissa ympäristöissä.

Enkä minäkään väitä, että tuki olisi automaattisesti mahdollinen. Mutta väitän, että mitään kategorista kieltoa sille ei ole omassa. Ja onko julkinen tuki monimutkaista? Kyllä. Siksipä meillä on olemassa TEM:ssä virkamiehiä, jotka auttavat tällaisissa prosesseissa ja selvittävät voisiko julkista tukea myöntää. Ehkäpä heiltä voisi kysäistä onko Oulun selvityspyyntö tipahtanut seinähyllyn taakse tai jäänyt vaikkapa viikonlopun Hesarin alle piiloon?

Vai onko unohtunut selvittää asiaa ollenkaan, kun ei ole ollut siihen tahtoa alunperinkään.

Mistä siis on kyse – follow the money!

Jos asiat tuntuvat monimutkaisilta, on vanha The Wirestä opittu viisaus seurata rahan kulkua.

Kauppahallin yritykset eivät nykyisillä vuokrasopimuksilla maksa riittävästi vuokraa, joten hallin ylläpito on kaupungille tappiollista toimintaa. Väistötilojen toteuttaminen tarkoittaisi näin ollen lisämenoja kauppahallin toiminnan ylläpitämiseksi. Äänestyksellä valittujen päättäjiemme ja/tai virkakoneistomme mielestä piikki on nyt täynnä ja vanhoista vuokrasopimuksista (ei välttämättä [kaikista] yrityksistä) halutaan eroon ja toiminta joko vähemmän tappiolliseksi tai vähän voitolliseksi. Tappion vuosittaiseksi suuruudeksi on ilmoitettu 136 000 euroa, joten nykyisiltä 12-13 kauppiaalta pitäisi saada n. 10500-11500 euroa enemmän vuokratuloa kauppiasta kohden vuodessa (toki käytännössä neliöiden mukaan painotus on eri).

Tämän yksinkertaisen laskutoimituksen ympärille on sitten järjestetty erilaista performanssiteatteria. Yrittäjien tekemä työ, kauppahallin toiminnan jatkuvuus tai perinteet eivät vaakakupissa paina. Oulussa ollaan ja rahasta välitetään.

Ylimääräisestä höpötyksestä riisutun tarinan voisi kertoa seuraavasti

Olipa kerran pohjoisessa kaupunki, jossa oli torin yhteydessä kauppahalli. Kauppahallin omisti kaupunki, jolle kauppahallin ylläpito teki vuodessa 136 rahaa tappiota. Rakennus oli jo kovin vanha, joten se päätettiin remontoida vanhaa kunnioittaen. Kaikki olivat tästä samaa mieltä – remontti oli tehtävä! Olihan kaupunki hakemassa myös kulttuuripääkaupungin titteliä ja uutta kauppahallia olisi mukava esitellä elävän torikulttuurin keskuksena.

Tuumasta toimeen! Vanhojen kauppahallin kauppiaiden vuokrasopimukset irtisanottiin ja heille toivotettiin tsemppiä ja reipasta mieltä uusien haasteiden parissa. Remontti tehtiin aikanaan huolella ja alkuperäistä säilyttäen. Uusi halli olikin kesällä viileämpi ja uudistettu tekniikka säästi hallin ylläpitokuluissa.

Kauppahallin remontin valmistuttua piti halliin valita vielä uudet kauppiaat. Koska aiemmilta kauppiailta ei oltu saatu tarpeeksi vuokratuloja, kilpailutettiin sopimukset ja  uudistettuun halliin pääsivät eniten tarjonneet kauppiaat. Uusilla vuokrasopimuksilla ennen tappiollinen kauppahalli saatiin tuottamaan voittoa, Sopivilla laatukriteereillä varmistettiin vieläpä oikeanlaiset kauppiaat halliin.

Loppu.

Oliko loppu onnellinen vai ei? Se riippunee niistä saappaista joissa seisot.

Weisell-Laajalan paradoksi (uutta 21.5.2018)

Wikipedian mukaan paradoksi on: ”väite, joka on vain näennäisesti looginen tai epälooginen. Näennäisesti looginen väite voi johtaa loogiseen ristiriitaan tai järjenvastaiseen tilanteeseen. Näennäisesti epälooginen väite puolestaan voi olla loogisesti selitettävissä”.

Mikä sitten on Weisell-Laajalan paradoksi?

  1. Oulun kaupunki vuokraa tilakeskuksen kautta Kauppahallia Oulun Narikka ry:lle. Toiminta on ilmoituksen mukaan tappiollista 136 000 euroa vuodessa. Yritysten taloudellinen tilanne paranee julkisen vallan suorittaman toimenpiteen vuoksi (alempi vuokrataso), joten kyseessä on etu.
  2. Oulun kaupunki ei voi tukea väistötilojen toteuttamista, koska ”julkisia varoja ei saa kanavoida yksityisiin tai julkisiin yrityksiin eikä tuki saa etenkään kohdistua vain rajattuun osaan yrityksiä. Kaupungin toimenpiteet eivät saa olla sellaisia, että ne voisivat vääristää kilpailua.”

Weisell-Laajalan paradoksin mukaan Oulun kaupunki on tukenut julkisin varoin Kauppahallin yksityisiä yrityksiä ja kohdistanut tuen rajattuun osaan yrityksistä. Samaan aikaan Oulun kaupunki ei voi kuitenkaan tukea samoja yksityisiä yrityksiä tai kohdistaa tukea rajattuun osaan yrityksistä niiden liiketoiminnan jatkamiseksi.

Mikäli Weisell-Laajala -akseli voi perustella Kauppahallin saaman aiemman tuen EU:n valtiontukisäännösten mukaiseksi (ja todeta, että kyllä – julkista tukea voidaan Kauppahallin toiminnalle myöntää), olisi myös väistötilojen ja liiketoiminnan jatkaminen mahdollista.

Mikäli puolestaan todetaan, että aiempi tuki on ollut EU:n valtiontukisäännösten vastaista, ei jatkotukikaan ole perusteltua – ja sitten voidaankin odotella EU-komissiolta puhelua, jossa pyydetään lisätietoja laittomista tukiaisista.*

*) en oikeasti tiedä mikä taho ottaa yhteyttä, jos julkinen taho myöntää laittomia tukia ja/tai mitä sitten tapahtuu.

PS. Jotain hyvääkin

Korupuheiden lisäksi Oulun kaupunki on nyt tullut sen verran vastaan, että remontti voidaan aloittaa lokakuun 2018 sijaan tammikuussa 2019. Tämä on erittäin tärkeää siksi, että joulumyynti on perinteisesti tehnyt ison osan vuoden myynnistä. Jos alkuperäinen aikataulu n. 8 kk remontista pitäisi paikkansa, olisi myös vuoden 2019 joulumyynti mahdollinen.

Toki vuokrasopimukset on toki irtisanottu päättymään syyskuussa 2018, joten pieni cliffhanger on jätetty ilmaan sen osalta kuka tämän vuoden joulumyyntiä on siellä hallissa suorittaa.

 

Luettavaksi / lähteet

 

Edit.
18.5.2018: täsmennetty kappaletta nykyisistä vuokranmaksuista.
21.5.2018: lisätty Weisell-Laajalan paradoksi
21.5.2018: lisätty Kuntaliiton vastaus tiedusteluun ohjeistuksesta ja viestinnän toimittamia linkkejä materiaaliin

 

KUVA: Wikimedia Commons

Kommentoi

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: