Oululaisen erikoisaamiaismakkaran eli tuttavallisemmin Kärkkärin 60-vuotisjuhlia vietetään tänä vuonna. Kotivaran tuottama ruokaherkku löytyy valikoiduista makkara-altaista kaupoista sekä oululaisilta grilleiltä. Oikeaoppisesti se nautitaan sipulin ja sinapin kera, mielellään niin että se on paistunut hiljakseen rasvassa mahdollisimman pitkään. Kotikonstein kannattaa käyttää valurautapannua ja runsaasti öljyä.

IMG_6108

Päivän Kaleva uutisoi tänään mukavasti Kärkkärin 60-vuotisesta taipaleesta. Jutussa mainittiin myös dramaattinen vuosi 2003, jolloin Kärkkärin valmistus oltiin lopettamassa. Jutussa mainittiin, että kiitos Kalevan uutisoinnin ja ”valveutuneiden oululaisten” Kärkkäri pelastettiin. Kerrotaanpa nyt näistä valveutuneista oululaisista.

Vuonna 2003 Oulussa aloitteli dotcom-kuplasta selvinnyt pikaruokapalvelu Kaenkky.com, jonka yhtenä ylläpitäjänä toimin. Olimme juuri saaneet uudistettua palvelua ja halajasimme kovasti lisää kävijäliikennettä palveluun sisään. Uutena juttuna palveluun oli lisätty artikkelit, joita tuotin vaihtelevan inspiraation saattelemana. Joskus noihin aikoihin starttasi myös jonkinlaista nettimainetta niittänyt Petterin keittiössä -juttusarjani, josta ehkä lisää joskus toiste. Eräänä syksyisenä päivänä päivänä Kalevaa lukiessani havaitsin uutisen Kärkkärin valmistuksen lakkauttamisesta, joka liittyi Kotivaran toimintojen uudelleenorganisointiin. Nykyisin lähes pelkästään meetwurstia valmistanut Kotivara oli tuolloin vielä huomattavasti laajemman tuoterepertuaarin omaava valmistaja ja 2003 karsittiin sitten rönsyjä pois, varmaan ensisijaisesti taloussyistä. Kärkkäri oli yksi noista rönsyistä.

Itse uutinen jäi mieleen, mutta varsinaisesti ajatukset laittoi raksuttamaan jonkun unohtamani henkilön kirjoittama mielipidekirjoitus Kärkkärin historiasta ja merkityksestä oululaisille – vähän harmistuneeseen sävyyn, että ”näinkö annetaan perinnetuotteen valmistumisen päättyä?”. Kyllä, meillä olikin kaupungissa matalalla profiililla ja arvostuksella ollut oma paikallistuote, joka oli (ainakin minusta) suoraan verrattavissa esimerkiksi Tampereen mustaan makkaraan.

Ensimmäinen asia mikä piti hoitaa pois, oli käydä syömässä Kärkkäri. Niin, tuolloin en ollut edes koko tuotetta maistanut saatikka sen olemassaolosta tiennyt. Piccolo Grilli auttoi asiassa ja pystyasennossa nautittu makkara vakuutti aatteen puhtaudesta – oli aika koota joukot taistoon makkaran puolesta (ja saada siinä sivussa uudistettuun Kaenkky.comiin kävijöitä).

Kovin syvällisestä asiakassuhteesta ei siis ollut kyse, mutta tärkeää asiaa ei saanut jättää moisten trivialiteettien armoille. Perustimme adressin Kaenkky.comiin ja käynnistimme myöhemmin politiikassakin pelkoa herättäneen Kaenkky.comin Internet-masinointikoneen ja aloimme metsästää online-allekirjoituksia. Tämä oli siis aikaa, jolloin vielä adressit.comin kaltaiset palvelut eivät olleet jokaisen kylähullun käytettävissä. Arvokasta vetoapua saatiin myös Kalevalta ja muilta medioilta, jotka tarttuivat asiaan ja uutisoivat juuri syntyneestä Pro Kärkkäri -kansanliikkeestä. Olihan se melkoisen villiä katsoa juttua asiasta mm. Nelosen uutisista. Melkoisen nopeasti saatiin kasaan reilu 1700 tarkistettua allekirjoitusta ja sovittiin adressin luovutustilaisuus Kotivaralle.

banneri_karkkari4

Kotivaralla adressi allekirjoituksineen luovutettiin toimitusjohtaja Jorma Orvolalle, lyötiin kättä päälle ja syötiin Höyhtyän grilliltä haetut folioon käärityt Kärkkärit. Tj Orvola perusteli päätöstä seuraavasti: ”Julkisuudessa käyty vilkas keskustelu ja käristemakkaran puolesta kerätty pitkä nimilista vaikuttivat merkittävältä osin siihen, että yhtiömme päätti jatkaa Kärkkärin valmistusta, vaikka muuten keskitymmekin yhä tiukemmin meetvurstien ja muiden mainioiden kylmäsavutuotteiden valmistukseen.”

Jälkinäytös

Pro Kärkkäristä tuli yksi kaenkky.comin historian tärkeimmistä operaatioista ja se löi osaltaan palvelua läpi suurelle yleisölle. Vaikka liikkeelle lähdettiinkin intuition varassa. oli lopputulos tärkeä. Aito oululainen paikallisruoka sai lisää elinaikaa. Myös Kotivara löysi Kärkkärin uudelleen – yritys eli vaikeita aikoja, vähensi väkeä ja lakkautti tuotteita. Ehkä voisi sanoa, että Kärkkärin kautta Kotivara löysi itsensä uudelleen ja oppi arvostamaan historiaansa. Itse pelastusoperaatio synnytti mediassa positiivisia tarinoita kerrottavaksi muutoksessa olevasta yrityksestä, jolla oli aiemmin lähinnä huonoja uutisia kerrottavana. En ole keskustellut koskaan syvällisemmin Kotivaran henkilöiden kanssa Pro Kärkkärin merkityksestä, joten tulkinnat ovat tietysti omiani.

Kärkkäri koki siis renesanssin ja kun vuonna 2006 vietettiin Kärkkärin 50-vuotisjuhlia, sai Kärkkäri erityistä huomiota. Osallistuin itsekin ohjelman suunnitteluun mm. ideoimalla Kärkkäri-kiertoajelua. Eli kyllä, kyseessä oli kiertoajelu bussilla oululaisten grillien ja entisten grillinpaikkojen ohi. Opas kertoi samalla mennyttä grillihistoriaa ja kyydissä oli hardcore-Kärkkärifaneja. Reissu päättyi – yllätys yllätys – Höyhtyän grillille, missä syötiin, yllätys yllätys, Kärkkärit keikan päätteeksi. Samana vuonna julkistettiin myös Kärkkäri-historiikki, joka löytyy tiivistetyssä muodossa Facebookin Kärkkäri-sivulta.

Tähän pitää ottaa vielä suora lainaus Kärkkäri-historiikista:

Kalevan päätoimittaja Risto Uimonen antaa kaksi ehdottoman tärkeää sääntöä Kärkkärin syöntiin:

1. Nuoren, naimattoman miehen tai naisen ei sovi syödä Kärkkäriä sipulin kera, jos hän aikoo suukotella kumppaniaan syönnin jälkeen. Henki ei saa tuoksahtaa sipulisen tunkkaiselta. Aviossa sillä ei ole enää väliä.

2. Kaikissa muissa olosuhteissa sipuli on ehdoton must Kärkkärin kanssa. Kärkkäri syödään oikeaoppisesti kaikkien mausteiden kera.

Uimonen antaa vinkin myös sudennälkäisille nakkikoppikävijöille: Erityisesti pikkutunneilla, kun ei millään malttaisi odottaa Kärkkärin jäähtymistä syömäkelpoiseksi, kannattaa sen kaveriksi ostaa olutmakkara. Näin Kärkkäri ehtii jäähtyä syömälämpöiseksi sillä aikaa, kun syöjä ahmaisee olutmakkaran.

Omaa panosta historiikkiin annoin mm. kertomalla Kärkkärin oikeaoppiseksi annoskooksi 2,5 kärkkäriä, joka riittää sopivasti nälän sammuttamiseen. Kaverin kanssa tilataan siis viisi ja jaetaan viimeinen.

IMG_6103
Kärkkäreitä paistumassa


Onnea Kärkkäri

Kärkkäri juhlii nyt 60-vuotista taivaltaan ja kyllähän siitä pitää onnitella. Juhlan kunniaksi kävimme tietysti Kärkkärillä, yllätys yllätys, Höyhtyän grillillä. Vaikka Kärkkärin syömisestä ei ole itselleni tapaa iskostunutkaan, on se silti vaan vallan mainio eväs – nimenomaan oikein laitettuna.

IMG_6106

Oulussa ei kovin montaa syömäkelpoista omaa perinneruokaa ole. Siis sellaista, joita myös suuri yleisö söisi. Omenahyve tulee mieleen jotenkin oululaisena Kärkkärin lisäksi, muuten jankit ja rössyt jäävät pienen piirin kuriositeeteiksi. Olisi mielenkiintoista tietää, onko nuorempi polvi löytänyt myös Kärkkärin grilleiltä – vai häilyykö kebabin varjo Kärkkärin tulevaisuuden yllä. Oululaiset grillit ovat viime vuosikymmenen aikana olleet katoava luonnonvara. On kuitenkin selvää, että Kärkkärin tulee saada uusia nautiskelijoita itselleen myös tulevaisuudessa, sillä joskus koittaa päivä jolloin vanhojen nakkikoppien asiakkaiden suussa ei enää sokeri sula.

PS. Kotivaralla on varmaan tallessa vielä oma resepti kebabille, jota tarjoiltiin Döner Kebabissa Kauppurienkadulla. Minkähänlainen kansanliike tarvittasiin, jotta saisi tuota kebabia vielä joskus maistaa?

Ota osaa keskusteluun

2 kommenttia

  1. Onneksi joku muistaa myös vanahan Döner kepapin! Aivan loistomatskua. Voisin tänä päivänä maksaa jopa 20mk siitä perusburgerista mitä ne aikoinaan möi…

  2. Känkyn katoaminen nettimaailmasta oli kyllä iso menetys ja harmittaa suuresti vielä tänäkin päivänä.

    Nettisivulla oli suuri merkitys ainakin omaan elämääni, varsinkin kun noh, loppujenlopuksi kysehän oli ”vain” pikaruuasta. Itselleni känkyn tietokanta ja jutut loivat yhteyden oululaisuuteen. Sieltä löytyi nakkikoppien historiaa menneiden grillien muodossa ja tiedot kaikista nykyisistä paikoista. Moni lähiöiden helmi on nykyään täysin tuntematon, kun kaukaisten lähiöiden sivuteiden grillien ohi harvemmin kulkee. Onhan Lehtogrillikin aika piilossa satunnaisilta kävijöiltä.
    Grillit harvemmin mainostavat itseään tai antavat muuta tietoa olemassaolostaan. Kebab-pizzerioita taas syntyy ja kuolee sellaisella tahdilla, että niidenkään perässä ei pysy.
    Känkystä pystyi helposti suunnittelemaan kulinaristiset retket etukäteen tutkimalla kommentit ja raportit paikkojen laadusta. Ja saipa sitä elämään pientä seikkailuakin, kun lähti vartavasten kauemmaksi pyöräilemään kohteena se entuudestaan tuntematon, mutta Känkkyyn ilmestynyt ruokapaikka.

    Kommenttiosiothan menivät vähän törkyisiksi lopun lähestyessä, mikä tietysti rasitti ylläpitoa ja oli harmillista.

    Mutta kiitos kuitenkin Känkyn vuosista. Itse ehdin niistä nauttia vain 3 vuotta muualta muuttaneena opiskelijana. Toivottavasti Ouluun saataisiin vielä jotain grilli/grillihistoria-aiheista tekemistä. Itse olisin heti paikalla jos joku asiasta tietävä pitäisi luentoa tai järjestäisi kiertoajelua yms.

Kommentoi

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: