Markkinointi

Disruptiota vai ei – case Paulig Muki

26.8.2016 kirjoittanut petteri Leave a Comment

Alkuun taustaa. Pauligin ja TBWA:n tuottama ”älymuki” on valmistunut ja saatavilla verkkokaupasta 59 euron hintaan. Mukin Juttu on, että kupin kyljessä näkyy kuvia kahvia juodessa ja energian kuvien näyttämiseen kuppi saa kahvin lämpöenergiasta. Sosiaalista puolta edustaa applikaatio, jolla voi ladata Facebookin integraation kautta kuvia omaan ja kavereiden muki-striimiin. Tuotteen kehittelijät toivovat kovaa joulumyyntiä. Tähän asti homma ihan selkeää, mutta sittenpä silmäni osui TBWA:n Muki-mainoksiin Facessa ja tuohon pienen pieneen #disruption -hashtagiin.

Onko Paulig Muki disruptiivinen tuote?

Jos Clayton Christensenin ajatuksia mukailee, niin disruptio korvaa aiemman markkinan, teollisuudenalan tai teknologian ja tuo tilalle jotain uutta, tehokkaampaa ja merkityksellisempää. Disruptio tekee jotain tarpeettomaksi ja tuo tilalle jotain uutta.

Mitä Paulig Muki sitten disruptoi?

Korvaako se kahvikupit?
Korvaako se kulttuurillisesti tavan / tapoja juoda kahvia?
Korvaako se jonkin kahvin valmistustavan?

Nykyisellä ymmärryksellä väittäisin, että se ei ole tarpeeksi disruptiivinen muuttaakseen pysyvästi tapojamme kuluttaa kahvia. Se on selvää, että Paulig Muki on innovaatio, mutta väittäisin että se ei ole disruptiivinen innovaatio. Vai osaatko tunnistaa jonkin teollisuudenalan visionäärisen toimitusjohtajan, joka Mukista kuullessaan alkaa puskea kylmää hikeä ja miettimään eläkepäivien suunnitelmia nähdessään toimialansa tuhon?

On toki täysin mahdollista, että jokin kohderyhmä ottaa Mukin omakseen ja se parantaa heidän elämänlaatuaan, mutta on vaikea kuvitella jotain alipalveltua tarvetta jonka Muki ratkaisisi. Tällaisia ideoita kutsutaan inkrementaalisiksi ideoiksi. Pelkistetysti ”kahvinjuonti mukista 1.0” on nyt saanut päivityspaketin versioon 1.1.

Olisi ihan mielenkiintoista kuulla, minkä asiakasongelman Mukin on tunnistettu ratkaisevan.

Mukin toimintamalli kuulostaa nopeasti ajateltuna aika yksinkertaiselta, mutta silti haastavalta. Lataa sovellus, päivitä sovellukseen (tai oliko myös FB-käyttöliittymä) kuvia omalle striimillesi ja kavereiden striimille ja sitten katsele kuvia. Simppeliä kyllä, mutta ongelmat tulevat skaalauksesta/markkinapenetraatio ja laiskuudesta.

Skaalaus. Jotta sosiaaliset toiminnot toimivat, tarpeeksi monella kaverilla pitää olla sovellus ja älymuki. Tämä on perusongelma jokaisen uuden sosiaalisen median kohdalla, mitä tämä mukikin tavallaan mikrotasolla on: pitää olla kavereita, jotta palvelua käytetään ja kaverit eivät käytä palvelua jos siellä ei ole sisältöä eikä kavereita. Muna-kana -dilemma. Lisäksi jos Mukia on tehty nyt muutamia tuhansia, niin kovin monella kaverillasi sitä ei todennäköisesti ole ja saat päivittää vain itsellesi kuvia.
Laiskuus. ”Yet another social media” – palvelusta syntyy taas uusi paikka mihin pitäisi syöttää kuvia itselleen ja eri kavereille. Varmasti muutaman kerran tarjoaa hyvät naurut, mutta moniko jaksaa vielä kuukauden päästä päivitellä itselleen saatikka kavereilleen. Kauanko vitsi kestää?

Minusta Muki on teknologisessa mielessä siisti juttu. Kotiin en voisi sitä ostaa, koska minulla ei ole ihan 100 % luottoa siihen että kuvavirta pysyisi ns. perhekelpoisena kavereideni toimesta… Töissä puolestaan Muki voisi olla työporukan kesken ihan hauska juttu ja tässä voisi olla jotain pohdintaa jatkokehittelyä varten: miten tuetaan Mukia käyttävien mikroyhteisöjen syntyä sen sijaan että myydään yksittäisiä tuotteita sinne tänne sattumanvaraisesti.

Sisältöongelmaan voisi löytyä ratkaisu jonkun muun tuottamasta kuratoidusta sisällöstä, tyyliin ”päivän mietelause”, mitä voisi tilata valmiiksi eri sisältöstriimeistä. Tai vaikka uutisia tai mitä tahansa muuta. Ehkä mukit ovat kohta itsessään ilmaisia, kunhan tilaa 5€/kk hinnalla itselleen 12kk sopimuksella ”Muki-Netflixin” itselleen ja saa sitä kautta joka aamu yllättävän kahvihetken itselleen.

Toivotan lämpimästi Mukille menestystä joulumarkkinoilla ja muilla markkinoilla, ja toivon että siitä ei tule uutta piikkimattoa. Nykyinen versio Mukista ei ole vielä tarpeeksi kiinnostava minulle sen ostaakseni, mutta teknologianenäni haistaa erilaisia jatkokehitysmahdollisuuksia, mitä Mukin ympärille voisi rakentua. Mielenkiintoista on myös nähdä riittääkö Pauligilla usko tuotteeseen, jota voidaan pitää jonkinlaisena pioneerina ehkä aukeavassa uudessa markkinassa. Erilaisten kahvihetkien tarjoaminen ei ole välttämättä vielä mitenkään hyvää bisnestä ja tienraivaajan rooli voi olla epäkiitollinen.

Lähteet: Artikkelikuva Pauligin uutisesta. Facebook-kaappaukset TBWA:n sivuilta.

Blogin ensimmäinen vuosi

15.7.2016 kirjoittanut petteri Leave a Comment

Blogini on ollut noin vuoden pystyssä. Alkuperäisenä ajatuksena oli tehdä myös jonkin verran meta-kirjoituksia itse blogaamisesta, joten nyt on ensimmäisen blogin onnistumista arvioivan kirjoituksen aika. Blogillani ei ole selkeitä tavoitteita, eikä niitä ole tällä hetkellä tiedossakaan. Osin kuitenkin kyse on varaventtiilistä, mitä kautta puran erilaisia spinoff-ajatuksia ulos päästä ja käyn niistä keskustelua.

Vuoden aikana blogissa on vieraillut arviolta 11 500 eri henkilöä ja 14 400 session verran. Eli jonkin verran samat henkilöt ovat käyneet useammankin kerran. Lukumäärä ei sinällään päätä huimaa – mutta on ihan ”ok” tällaiselle yksityishenkilön vapaa-ajanblogille, jolla ei ole selkeitä tavoitteita. Liikenteestä vajaa viidennes tulee sellaisilta tahoilta, jotka ovat blogissa käyneet aiemminkin.

Mobiili- ja tablettiliikenne muodostaa yli puolet kaikesta liikenteestä ja on itse asiassa yllättävänkin vähäistä. Somen osuus liikenteen lähteenä on merkittävä, n. 70 %, ja siihen olen itse vaikuttanut eniten – käytännössä linkkaamalla relevanteissa yhteyksissä kirjoituksiini.

Onnistumisia

Kirjoitustahti pysynyt päällä ja aiheita on tullut mieleen. Kirjoitusten väli on saattanut olla viikkoja, mutta välillä on ollut vastaavasti tuotteliaampia kausia.
Muutama onnistunut kirjoitus, joissa on ollut parhaimmillaan vajaa 2000 lukijaa.
Parasta sisältöä ovat olleet alueelliset, jotain ajankohtaista asiaa käsitelleet kirjoitukset. Kauppakeskus Valkea on ollut suosituin aihe.
Laadukasta keskustelua on syntynyt kirjoitusten ympärille, mutta se on käyty käytännössä lähes kokonaan sosiaalisessa mediassa. Niistä aiheista, joissa on ollut paljon keskustelua, on myös tullut eniten liikennettä blogiin
Teknisesti olen saavuttanut hygieniatason, eli perustoiminnallisuudet ovat kunnossa. Näillä tarkoitan esimerkiksi siedettävää mobiilioptimointia, hakukoneystävällisyyttä
Paljon oikean elämän palautetta kirjoituksista, pääosin positiivista. Tosin ehkä eri mieltä olevat eivät vaivaudu inttämään asioista kanssani
Hyvä fiilis päällä kirjoituksista ja kirjoittamisesta

Epäonnistumisia

Blogi ei saa käytännössä lainkaan viittauksia ulkopuolisista lähteistä. Ne lähteet joista liikennettä tulee, ovat käytännössä roskaa. En ole itse tehnyt myöskään työtä asian eteen
Keskustelua / kommentteja tulee hyvin harvakseltaan. Alussa kommentointi taisi edellyttää rekisteröitymistä, mutta olen helpottanut sitä (tuloksetta) ja ottanut käyttöön myös FB-tunnuksilla kommentoinnin
Hakukoneindeksoinneissa artikkelit eivät nouse kovin hyvin tuloksissa esiin. Olen jonkin verran optimoinut joitain tekstejä, mutta tekeminen ei ole ollut mitenkään kovin systemaattista. Alun perin ajattelin hakukoneliikenteen muodostavan suuremmankin osan sivuston liikenteestä
Vierailut eivät jatku sivustolla syvemmälle, eli bounce rate on aika kova. Sinänsä vierailujen pituudet ovat aika pitkiä – eli sisältöjä kyllä luetaan
Adsense-mainokset tuottavat todella nihkeästi. Toki niiden funktio on lähinnä opetuksellinen (kirjoitan niistä lisää toista), mutta hauskahan se olisi saada tulovirtaa. Nyt kuitenkin näyttää aika selkeältä, että tällä liikennevolyymillä minusta ei Adsense-paronia ole tulossa
En ole saanut aikaiseksi kestävää ja tasaista kävijävirtaa, vaan vierailut tapahtuvat piikeissä artikkeleiden julkaisun yhteydessä
Some-suosio vaikuttaa alustasta riippuen hakukonesijoituksiin ja erityisesti Facebook ei auta hakukonenäkyvyyden parantumisessa vaihtelevien yksityisyys yms. -asetusten vuoksi
Aiheet vaihtelevat laidasta laitaan; selkeä profiili voisi parantaa pitkässä juoksussa tuloksellisuutta

Mitä pitäisi todennäköisesti tehdä

Säännöllisempi julkaisutahti kirjoituksille – ehkäpä niin että enemmän ja lyhyemmin
Facebookin Instant Articles käyttöön
Uusia sivuston teema sellaiseksi, että vierailijan on helppo lukea lisää myös muista aiheista
Enemmän kuvia ja vähintään teemakuva jokaisella artikkelilla
Ottaa uutiskirje käyttöön tai kannustaa tilaamaan ilmoituksia, kun uutta sisältöä on tarjolla
Julkaisuajankohdat strategisesti oikea-aikaisemmiksi – nyt kirjoittelen pääasiassa ilta/yöaikaan ja julkaisen myös artikkelit heti kirjoittamisen jälkeen. Järkevämpää olisi todennäköisesti ajastaa some-julkaisut esim. Hootsuitella päiväsaikaan tapahtuviksi
FB-kommentointi pitäisi integroida paremmin sisään blogiin
Yrittää markkinoida blogia ja hankkia siihen viittauksia hyvämaineisilta sivustoilta.
Tutkia analytiikkaa tarkemmin
Kysyä sivuston vierailijoilta palautetta sivuston toiminnasta ja aiheista, jotka mahdollisesti kiinnostavat

Ajatuksia sisällöillä markkinoimisesta

Sisältömarkkinointiin ja blogeilla markkinointiin löytyy kyllä tietoa, kun vain jaksaa etsiä. Oma blogini on kuitenkin ollut hyvä tosielämän muistutus siitä, että on kaksi eri asiaa sanoa miten asia pitää tehdä ja tehdä asia onnistuneesti. Aikaa optimointiin on käytössä rajallisesti ja aina on jotain osa-alueita, mistä et vain tiedä tarpeeksi. Tietyn hygieniatason jälkeen vaikeusaste nousee ja jos tukena ei ole esimerkiksi analytiikkaa, voi oikeiden toimenpiteiden tekeminen olla hakuammuntaa.

”Sisältö on kuningas” -tyyppisiä kliseitä riittää, mutta ainakin omalla kohdalla blogi on osoittanut selkeästi sen tosiasian että pelkkä laadukas sisältö (ainakin omasta mielestäni olen muutaman erittäin hyvän kirjoituksen tehnyt) on vasta alku. Menestyminen ja tavoitteiden saavuttaminen vaatii myös teknistä osaamista ja myös sisältöjen markkinointia eri keinoin. WordPress on teknisenä alustana mukavan yksinkertainen ja mahdollistaa monenlaista, kun vain jaksaa askarrella. Some on hyvä jakelukanava sisällöille, mutta ei sekään automaatio ole. Lisäksi jos olisin kaupallinen toimija, olisivat mahdollisuuteni käyttää esim. Facebookin ryhmiä apuna huomattavasti pienemmät.

Olen suhtautunut aiemmin ns. growth hackingiin hieman skeptisesti, osin siksi että työkaluvalikoima ei välttämättä sovellu vakiintuneen yrityksen käyttöön kovin hyvin. Pikkublogien ja erittäin rajallisten resurssien maailmassa tilanne on tosin toinen ja saatan käydä growth hacking -metodeja läpi vielä uudemman kerran blogini liikennemäärien kasvattamiseksi.

Blogin perustaminen on hävyttömän helppoa, mutta sen muuttaminen tulosta tekeväksi vaatii osaamista, aikaa ja selvän tahtotilan.

Kivijalka iskee takaisin

4.5.2016 kirjoittanut petteri Leave a Comment

Oulun keskusta-alueen kivijalkayritykset ovat käynnistäneet toukokuun alusta yhteismarkkinointiponnistuksen ja lanseeranneet käyttöön ”Kivijalka” -tunnuksen sekä yhteiset kampanjasivut. Yrityksiä yhdistää oululaisuus, kivijalkaliike ja paikallisuus. Yrityksillä on myös yksi yhdistävä tekijä, jota ei sivustolla erikseen korosteta: yksikään ei toimi kauppakeskus Valkeassa.

Voisi ehkä sanoa, että Kauppakeskus Valkea onkin ottanut henkisen johtajuuden keskustan kehittämisessä ja asioinnin gravitaatiopiste on ainakin tilapäisesti liukumassa Valkean suuntaan. Keskustan liiketilat ovat myllerryksessä ja näin paljoa tyhjää liiketilaa keskustassa ei varmaan ole nähty sitten lamavuosien. Täytyy tosin sanoa, että ainakin 90-luvun lamassa omat mielenkiinnon kohteet olivat muualla kuin tyhjissä liiketiloissa. Tyhjillä tiloilla on tietysti vaikutusta keskustan vetovoimaisuuteen kokonaisuutena; jos palveluita ei ole, niin mitäpä sitä suotta vaeltelemaan kaduilla vastatuulen riepoiteltavana. Hommassa onkin vahva Avainlippu-meininki (”kun ostat suomalaista, niin työllistät…”) mutta paikallisella lähestymiskulmalla.

Jotain tarvitsi siis tehdä, jotta keskustan ja erityisesti sen palveluyritysten profiilia saataisiin nostettua. Aiempaan verrattuna kiinnostava kysymys on myös se, että eikö Oulun liikekeskuksen kautta tehty yhteistyö enää riittänyt? Oulun liikekeskus on siis perinteisesti vastannut ”Oulun ydinkeskustan kehittämisessä kaupan, matkailun, ja viihtymisen keskuksena” ja Kivijalan missio tuntuu aika samankaltaiselta. Ehkä kyse on vain Kalevan koordinoimasta markkinointikampanjasta – mene ja tiedä. Kivijalka -avaus itsessään on toteutettu Kalevan tarjoamalla natiivimarkkinointipaketilla (”Kaupallinen yhteistyö” -sivusto), jota on täydennetty ainakin printti-ilmoittelulla.

Yhteishankkeesta tuli itselleni mieleen ensimmäisenä Helsinki Design District, jossa on jotain samaa mutta fokus on tiiviisti designin ympärillä. Kivijalka on sen sijaan rakennettu oululaisuuden ja ei-valkealaisuuden ympärille – yritykset ovat iloisesti täysin eri toimialoilta. Yksi ihan looginen selitys kokonaisuudelle ovat markkinointieurot. Yhdessä voidaan saada huomattavasti yksittäisiä toimijoita enemmän ja alueen kauppakeskittymillä on käytettävissään merkittävät markkinointibudjetit kaikkiin kanaviin.

Kivijalka on hyvä avaus ja visuaalisesti ihan silmää miellyttävä. Tosin en heti tunnistanut Kivijalan tunnuksessa olevia rakennuksia, toivottavasti eivät ole täysin sattumanvaraisia kun koko homman juju on nimenomaan keskustassa ja oululaisuudessa.

Mielenkiintoista nähdä onko kyseessä ”vain” yhteismarkkinointihanke, vai onko Kivijalalla jotain syvempääkin tarjottavaa – ja mikä sen rooli on Oulun liikekeskukseen nähden. Nykyisellään Kivijalka on mahdollistanut osallistujilleen yhdessä ostettua mediaa, tarrat liikkeiden ikkunoihin ja ainakin yhden tulossa olevan tapahtuman. Nähdäänkö vielä esimerkiksi Kivijalka -taaleri, joka käy vain Kivijalka-liikkeissä, kuten esim. Bristolissa joskus tehtiin. Tai näemmekö Kivijalka-ostopassin, jolla saa alennusta jäsenliikkeistä rajatun ajan?

Olisi kiinnostaa nähdä ja kokea jokin vahvempikin punainen lanka tekemisessä, sillä asia on itsessään tärkeä: keskustan tulee pysyä elinvoimaisena jatkossakin.

Nappasin vielä kuvan päivän Kalevan (3.5.2016) ilmoituksesta, jossa oli listattuna osallistuvat yritykset. Jos ei muuten, niin siksi että kiinnostavaa nähdä vuoden päästä mikä on tilanne.

PS. Kivijalan käyttämä slogan ”Valinnallasi on merkitystä” oli Pohjoista voimaa -brändin käytössä jo viitisen vuotta sitten. Valinnalla oli merkitystä silloinkin ja toki sillä on tänäänkin.

Pohjoista voimaa - valinnallasi on merkitystä (Asiakaslehti Sulake, 2009) — Pohjoista voimaa – valinnallasi on merkitystä (Asiakaslehti Sulake, 2009)

Lehtibisnes on rikki

2.5.2016 kirjoittanut petteri Leave a Comment

Olen melko aktiivinen aikakausilehtien lukija ja tilaaja. Tämän lisäksi toki tilaan alueen sanomalehteä Kalevaa. Kokeilen myös aika ajoin uusia lehtiä ja vastaavasti myös perun tilauksia, jos lehdet eivät kiinnosta. Tämän seurauksena olen useammankin puhelinmyyntifirman rekistereissä ja soittolistoilla – ja saan sitten säännöllisesti tarjouksia uusista lehdistä. Tyypillisesti tarjous on tänä päivänä neljän kuukauden mittainen ja se sisältää tai ei sisällä jonkin tilaajalahjan. Tätä kiertokulkua pyörittäessä on tullut vastaan muutama ajatuksia herättänyt tapaus.

Tapaus 1.

Viimeisin kokeilu oli Tekniikan Historia, jota tarjottiin minulle 4 kk pakettina varsin kohtuulliseen hintaan. En muista tuliko kylkiäisenä jotain ”tilaajalahjaa” tai vastaavaa. Saattoi tullakin, tai ainakin jostain minulle on ilmestynyt langaton hiiri, langattomat kuulokkeet, pari kuoritakkia jne. No – lehti oli ihan hyvä, mutta en sitä ehtinyt sitten oikeastaan lukemaan ja kun sain käteeni laskun kestotilauksesta hintaan 64 euroa, päätin peruuttaa tilauksen. Eli sähköposti Talentumille ja tovin kuluttua saan kuittauksen, ”Tilauksesi on peruttu. Meillä on muuten 12 kk tarjous hintaan 39 euroa.”

Eli tyytyväisenä asiakkaana olisin maksanut 64 euroa vuoden tilauksesta ja uutena / tyytymättömänä 39 euroa. Jätin tilaamatta.

Tapaus 2.

Olen ollut Suomen Kuvalehden tilaajana yli kymmenen vuotta. Tai ehkä pidempäänkin, en edes muista. Joka vuosi käyn saman keskustelun puhelinmyyjän kanssa. *ring* ”Moi, n.n. terve, Suomen Kuvalehden tilaus olisi päättymässä, olisitko jatkamassa?” -”Joo, sulla on joku tarjous siinä niin laita se edullisin.”, -”Joo, x kk hintaan y euroa.” -”Ok, kiitos.”. Tämä on toki pieni vaiva. Myyjä saa provikat ja minä saan lehden otaksuttavasti edullisimpaan mahdolliseen hintaan.

Tässä on toki pari muuttujaa.

SK on lehtenä sellainen, että tilaisin sitä kestona todennäköisesti loppuelämäni ajan, ellei hinnoittelu olisi näin päättömästi tehty. 15 sekunnin puhelu on ihan ok vaiva muutaman kympin säästöstä.
SK:n digisisällöt ovat sellaisia, mistä olisin valmis maksamaan. En vain ole laiskuuttani saanut aikaiseksi niitä tilata. Mutta eipä niitä ole kertaakaan minulle tarjottukaan viime vuosien aikana.

Eli olisin valmis maksamaan lisäsisällöistä sekä kohdallani voisi säästää myyntiprovisioissa.

Tapaus 3.

Paikallisen sanomalehden Kalevan kanssa olen puolestaan jo luovuttanut ja siirtynyt kestotilaajaksi. Sen jälkeen kun päätin tilauksen edellisen kerran, sain tasaiseen tahtiin ”kerran kuussa” tarjouksen eripituisesta tilausjaksosta, joka olisi käytännössä ollut kestotilausta edullisempi – tosin vain lyhyen aikaa. Jos satunnaiset katkokset tilauksissa eivät olisi haitanneet, olisin voinut tilailla lehtiä eri pituisissa pätkissä ja ketjuttaa tilausta aina seuraavalla tarjouksella. Mukavuus kuitenkin voitti ja otin kestotilauksen.

Kaleva yrittää kuitenkin sitouttaa kestotilaajiaan kanta-asiakasohjelmalla, jonka puitteissa se järjestää erilaisia arpajaisia ja tarjoaa pääsylipputarjouksia eri tapahtumiin. Mitään näistä en ole tähän asti hyödyntänyt. Oikeastaan koko kumppanuusohjelman sijaan toivoisin, että kaikki siihen käytetyt resurssit käytettäisiin laadukkaaseen sisällöntuotantoon sattumanvaraisten etujen sijaan.

Kestotilaus on menneen maailman juttu

Edelliset esimerkit eivät tietystikään kerro koko kuvaa lehtimyynnin tilanteesta, mutta jotain kuitenkin. Lehtiä myydään tarjouskampanjoilla ja toivotaan, että tilaaja unohtaa perua tilauksen. Kestotilaajasta on tullut hyödyllinen idiootti, jolta voi kupata ylimääräistä ja toivoa, että hän ei erehdy katsomaan vaihtoehtoista tarjousta. Lehtimyynnin toimintamallina on luottaa asiakkaan laiskuuteen. Oma lukunsa on kyvyttömyys myydä digitaalisia lisäpalveluita, tai edes mainita niistä. Tämä ei tietystikään ole myyjän vika.

Ehkä oma ajatteluni on vain vanhentunutta. Uskollinen lukija ja lukija ylläpito laadukkaalla sisällöllä, you know. Tai sitten asiakaskäyttäytyminen on vienyt tähän suuntaan ja sisällön polkumyynti oheissälällä on tällä hetkellä tehokkain tapa saada lehtiä kaupaksi. Tässä kohti täytyy sanoa, että en tiedä. Ehkä joku syväkurkku vielä paljastaa miten homma pelaa?

Vaihtoehtojakin on

On sisällön myymiselle myös vaihtoehtoja. Longplay tekee hidasta journalismia selkeällä hinnoittelulla ja Rapport mahdollistaa juttujen tilaamisen kiinnostavista aiheista. Maksat vain sisällöstä, jolla koet olevan arvoa. Mielenkiintoista nähdä miten mediasisältöjen myyntitavat kehittyvät näiden paperilehtien osalta – vai jatkuuko nykyinen hulluus vielä pitkäänkin.

Piltti -lastenruoka ja päärynä, tuo metsänherkkujen klassikko

1.4.2016 kirjoittanut petteri Leave a Comment

Sattuneesta syystä Piltti -lastenruokaa on tullut kannettua viime aikoina kotiin säännölliseen tahtiin. Minun täytyy tunnustaa, että en juuri tuote-etikettejä selaile enkä kärsi e-koodi -neurooseista, vaan shoppailen aika lailla fiilispohjalla. Eräänä kauniina päivänä päätin kuitenkin kurkata, että mitä näissä Piltti-purkeissa oikein onkaan. Tervetuloa matkalle mielikuvamarkkinoinnin maailmaan viiden Piltti-purkki-esimerkin kautta.

#1 Piltti Metsämarjainen

Metsämarjainen Piltti sisältää Päärynää 46 %. Mustikkaa ja puolukkaa on yhteensä 11 % purkin sisällöstä. Rehellisyyden nimissä etupuolella on toki iso päärynä, mutta enpä ajatellut että metsämarjaisesta vajaa puolet on päärynää. Olisiko oikeampi nimi ”Päärynää ja metsämarjoja”?

#2 Piltti Ruusunmarjainen

Veden ja päärynän (35,5 %) lisäksi on tässä ”Ruusunmarjaisessa” tuotteessa myös ruusunmarjaa (11,5 %). Jälleen päärynä ja vadelmat ovat mukana kuvassa.

#3 Omenainen kuningatar

Omenainen kuningatar on jo oikeastaan sitä mitä nimen voisi kuvitella olevan.

#4 Piltti Punaposki

Piltti Punaposki on taas lähes puoliksi päärynää ja banaania. Punaisuuden tuovat 11 % osuudella vadelma (7,5 %) ja puolukka (3,5 %).

#5 Piltti Puolukkainen

Puolukkainen piltti on pääasiassa omenaa ja banaania. Puolukkaa on 8 %.

Onko tämä nyt vain turhaa saivartelua?

Hiukkasen on, mutta taustalla on ihan oikeakin asia – eli miten tuote on nimetty ja mitä tuote todellisuudessa on. Minusta räikeimpiä esimerkkejä on taannoinen Pirkka Guacamole -dippi -esimerkki, jossa tuotteessa on 0,7 % avokadoa. Siis guacamolessa, joka tehdään avokadosta, limestä, tomaatista ja sipulista sekä sitten maustetaan.

Väittäisin, että lasten ruoissa mielikuvien merkitys korostuu entisestään. Kukapa nyt haluaisi syöttää lapselleen tietoisesti huonoa ruokaa ja siksi todennäköisesti purkeissa korostetaan kotimaisuutta, kotimaiseksi miellettyjä raaka-aineita ja tietysti c-vitamiininsaantia. Olisihan se vähän tylsempää todeta, että tarjolla on ties mistä peräisin olevaa päärynää eri tavoin maustettuna.

En sano, että Piltti tässä tapauksessa erityisesti harhaanjohtaisi. Kaikki tieto on nähtävissä ja luettavissa purkin kyljestä, mutta kaltaiseni low-interest -shoppailija tekee ostopäätöksen nopeasti ja muutamaan tietoon (avainlippu, nimi kuulostaa terveelliseltä, ei yksipuolista, puhtaat raaka-aineet) perustuen.

e-koodeja vai ei?

Piltti-purkeissa E-koodi on kirjoitettu ”auki”, eli esimerkiksi askorbiinihappo tunnetaan E300 -koodilla. En ole tähän asiaan suuremmin perehtynyt, mutta olen ollut havaitsevinani trendin jossa e-koodit kirjoitetaan auki tuotteeseen. Epäilen, että taustalla on kuluttajien lisääntynyt e-koodi-tietoisuus ja osittain myös pelko. Tietystikään harva muistaa niitä koodejakaan ulkoa (kait?) joten on osin informatiivisempaa ne avata valmiiksi, jos niillä on kuluttajalle jotain merkitystä.

Jos epäilet, että termeillä ei olisi väliä, niin kannattaa tutustua myös tähän luonnonmustikan tuoteselosteeseen. Melkoinen kemikaalicocktail saattaa kasvaa aivan kotisi nurkilla.

Vanha Raahe – minne menet?

28.3.2016 kirjoittanut petteri Leave a Comment

Pääsiäisenä vierailimme koko perheen voimin pitkästä aikaa Raahessa yhden aamukävelyn verran. Kävelykohteeksi valikoitui Vanha Raahe, joka on hienosti säilynyt puutalojen kokonaisuus purjelaivojen valtakaudelta. Alueelle on jonkin verran tehty uudisrakennuksia, joiden voisi pääosin sanoa olevan yllättävän hyvin alueeseen sopivia. Silti alueen yleisilme oli jokseenkin nukkavieru ja elähtänyt. Keväisen aamukävelyn yhteenvetona voisi sanoa alueen henkivän menetettyjä mahdollisuuksia.

Uhatut puutalot

Suomessa erityisesti 70-luvun aikaansaannoksiin lasketaan monen kulttuuri- ja rakennushistoriallisesti arvokkaan rakennuksen ja alueen tuho. Kaupungistuminen ja elementtirakentaminen sekä uusi kaavoitus jyräsivät alleen mennyttä. Suoria esimerkkejä tulee mieleen Turun ja Oulun osalta. Oulussa erityisesti Tuira oli alue, joka rakennettiin hieman toisenlainen tulevaisuus mielessä kuin mitä oli toteutuva. Puutalot eivät vastanneet ajan käsityksiä esteettisyydestä ja tehokkuudesta – ja jos totta puhutaan ei niiden asuinmukavuuskaan monesti vastannut enää modernia elementtitaloa. Puutalot saivat mennä.

Jotain kuitenkin osattiin säilyttääkin. Pietarsaaressa on hieno Skatan alue, vanha Porvoo on tunnettu alue ja vanha Rauma on jopa Unescon maailmanperintökohde. Oulussakin ehdittiin joitain taloja pelastaa gryndereiltä ja kunnostaa uusiokäyttöön. Mitään erityistä puutalokokonaisuutta ei Oulussa ole jäljellä.

Vanha Raahe – mikä siinä on vialla?

Kävelykierroksella esiin tuli neljä merkittävää havaintoa: 1) alueella ei ollut kuin muutama toimiva yritys 2) talokanta oli suurelta osin eriasteisen korjauksen tarpeessa maalaamisesta täysremonttiin 3) ainoa avoinna ollut palvelu oli thai-hieromo 4) merkittävä osa liikekiinteistöistä oli tyhjänä. Alue oli siis sekä henkisesti että fyysisesti rapistuvassa tilassa.

Alueella toimivat tahot olivat usein joko jonkinlaisia yhdistyksiä tai julkisen hallinnon elimiä, liike-elämä oli alueelta poistunut. Raahelaiselle alueella on palveluita, mutta vierailijalle ei oikein mitään.

En tunne Raahen sielunelämää ja eikä minulla ole suurta tarvetta sitä tunteakaan. Silti tilanne vaikuttaa eriskummalliselta. Monessa muussa kaupungissa tuollainen alue olisi kaupungin halutuinta aluetta asua. Idyllistä ja uniikkia asumista palveluiden ja meren rannan lähellä. Jostain syystä rakennusten korjaamiseen ei kuitenkaan ole rahaa ja liikekiinteistöt eivät vastaa yrittäjien tarpeita tai asiakasvirtoja ei ole tarpeeksi. Ovatko talot sellaisten tahojen hallussa, joilla ei ole intressiä tai mahdollisuutta niitä korjata? Kaupungissa vierailevan silmin ja ”elävä kaupunginosa” -juhlapuheista huolimatta alue on rapistumaan päin.

Sitten taas toisaalla vanha Porvoo tarjoaa erilaisia design-puoteja, kahviloita ja käsityöläisten liikkeitä. Näistä myös osataan kertoa verkossa. On kävelykierroksia ja erilaisia tutustumiskohteita. Vanhan Porvoon alueella on nopeasti laskettuna 12 ravintolaa ja kahvilaa. Toki vanha Porvoo sijaitsee maantieteellisesti ehkäpä hieman paremmalla paikalla ja asukkaita on tuplasti, mutta silti ero on kuin yöllä ja päivällä.

Kulttuurihistoriallisesti tärkeän alueen suojeleminen on ensimmäinen ja tärkein askel. Seuraava päätös on myös olennainen: halutaanko alue jäädyttää johonkin ajankohtaan vai halutaanko sen olevan elävä ja uudistuva kokonaisuus? Kannatan itse vanhojen ja arvokkaiden talojen suojelemista (vanha talo ei kuitenkaan ole automaattisesti arvokas) – mutta asuintalot on tehty asumista varten. Asuttua ympäristöä huolletaan, talot pidetään kunnossa ja omasta alueesta välitetään. Alueella jossa on asukkaita kannattaa myös tarjota palveluita. Vaikka turistit toisivatkin varsinaisen leivän pöytään, auttaa alueen kantaväestö usein hiljaisten aikojen yli. Uutta tulee rakentaa entistä täydentäen ja entistä korjata vanhaa kunnioittaen. Kuoliaaksi suojelu on karhunpalvelus kaikille.

Vanha Raahe saattaa olla asukkailleen oikein mainio paikka. Vierailijalle se kuitenkin huokuu surullista tarinaa menneistä loiston päivistä, eikä tarjoa syytä vierailla toistamiseen saatika säännöllisesti.

PS. Ensimmäinen havainto autosta astuessa oli asfaltilla ollut tyhjä Xanor-paketti. Liekö vieressä ollut merimuseo aiheuttanut ahdistusta ja/tai paniikkia, vai oltiinko Kummatista käyty ulkoilemassa.

Onko Teboilin asiakas vähän tyhmä?

26.3.2016 kirjoittanut petteri 2 Comments

Tuskin olen ainoa, jolle Teboilin -kampanja saa aikaan tunnereaktioita. Sinällään ihan kivan näköisissä mainoksissa ihmiset ovat ottaneet Teboil-tatuointeja tai halailevat polttoaineautomaatteja alennusten toivossa. Omalla kohdalla mainokset herättävät vähän falskin tunteen, kyseessä on kuitenkin polttoaineasemaketju ja en vain oikein usko kenenkään sellaista erityisesti rakastavan. Eikä se sydämen käyttö ehkä ihan omaperäisin idea ole, vaikka varmaan jokainen mainosreiska (itseni mukaan lukien) on sitä joskus käyttänyt tai vähintään käyttöä ideoinut.

Mutta jokin mainos herätti kuitenkin huomioni! Videolla bensapumpun halailu aiheuttaa loppulaskun pienenemisen ja sekös tietysti autoilijaa kiinnostaa. Tarkistuksen jälkeen totesin kuitenkin edun olevan vain 2 snt / litra (ei Express-asemilla). Eli jos tankkaan 65 litraa 95E:tä hintaan 1,35 euroa litra, maksan siitä 87,75 euroa. Teboilin kantakortilla säästäisin tästä 1,3 euroa. Jos kulutan vuodessa 1000 litraa polttoainetta, olisi keskittämisen etu 20 euroa. Käytännössä tuo etu sulaa heti, jos joudun tekemään ylimääräistä ajoa Teboilille päästäkseni – ja omalla kohdallani näin joutuisin tekemään. Rakkauteni ei syttynyt.

Mutta ne I love Teboil -mainokset!

Minkälaiset säästösummat saavat ihmiset halaamaan bensapumppua?

Näyttökuva 2016-03-26 kello 0.29.19 — https://www.youtube.com/watch?v=449ruSZsLAs

Minäpä otin ja katsoin videot läpi. Alkuhinta kuvaa videon bensapumpun lähtötilannetta ja loppuhinta on videolla näkyvissä oleva hinta. Laskin hintojen erotuksen ja 2 snt / l alennuksen mukaisesti paljonko polttoainetta videolla minimissään ostettiin.

Mainos	Alkuhinta	Loppuhinta	Alennus euroa	Polttoainetta minimissään*	Litrahinta alussa €/l	Litrahinta lopussa €/l	Alennus euroa /l
https://www.youtube.com/watch?v=HMZS4qIs3c4	€30.24	€29.80	€0.44	22.00	1.375	1.355	0.020
https://www.youtube.com/watch?v=_DIpK8QUhO0	€50.29	€49.56	€0.73	36.50	1.378	1.358	0.020
https://www.youtube.com/watch?v=449ruSZsLAs	€10.02	€9.88	€0.14	7.00	1.431	1.411	0.020

Jostain syystä mopopoika on päätynyt ostelemaan polttoainetta kalliimmalla hetkellä kuin videoiden mies ja nainen. Mutta jokainen heistä osoittaa silti alle euron etua vastaan helliä tunteita bensapumppua kohtaan. Ehkä rakkaus saa tekemään outoja asioita.

Ehkäpä juuri tästä syystä tuoreemmilla videoilla alennukset ovat jo kokonaisia euroja. Ostostilannekin on tosin eri, tiskillä näkyy tilanteesta riippuen öljypurkkia ja pullakahveja. Liekö joku muukin ajatellut asiaa, sillä Teboilin kotisivuilla alennusprosentit ja eurot on esitetty silmiinpistävän selkeästi:

http://www.teboil.fi/kortit/kanta-asiakkuus-kannattaa/ Lainattu 26.3.2016

Jos I <3 Teboilia jotenkin vetäisin yhteen, niin pitäisin kyllä kampanjaa onnistuneena (saihan se minunkin huomioni) mutta itse pihvi on puolestaan melkoista huoltoasematasoa. Eli Teboilin kanta-asiakasohjelma on asiakkaan kannalta heikko ja kanta-asiakkuus kannattaa vain jos Teboil on joka tapauksessa se logistisesti parhaalla paikalla sijaitseva bensis. Teboil haluaa siis ostaa sinulta erittäin edullisen luvan markkinoida sinulle palveluitaan.

« Previous Page