Vuodenvaihteessa hallituksen normienpurkutalkoista tuli ulos toinenkin näkyvä tuotos (ensimmäinen taisi olla parkkikiekkojen vapauttaminen), kun kauppojen aukiolot vapautettiin. Lehdistössä oli monenlaista parranpärinää aiheesta – varmaan aika samanlaista, kuin aikanaan sunnuntaiaukiolojen vapautuessa. Paikallislehti Kalevassa yksi toimittaja piti jopa jonkinlaisena skenaariona, että laajentuneiden aukioloaikojen takia jotkut ostavat yli maksukykynsä ja ottavat kulutusluottoja sen vuoksi.
Vasta-argumenttien laarista kaavitaan jo pohjia.
Ulkomailla ihmettelin männä vuosina kauppakatuja, joissa tavalliset liikkeet saattoivat olla auki vaikka 22.00 saakka. Suomalainen meininki on ollut, että putiikki menee kiinni esimerkiksi klo 17.00. Jos minä olen töissä tyypillisesti 09-17 välisen ajan, niin millä tavalla minä pääsen asioimaan putiikissa ilman erityisjärjestelyitä? Kun aika moni suomalainen työskentelee ns. toimistoaikoina, niin tuskin olen ollut ihmetykseni kanssa yksin.
Onneksi tilanne on kuitenkin korjautunut jo ennen aukioloaikojen vapautusta.
Kauppojen aukiolot on tyypillinen esimerkki markkinataloudesta, jossa kysynnän ja tarjonnan vapauttaminen palvelee kaikkia osapuolia. Asiakkaat voivat asioida sellaisissa liikkeissä, jotka ovat auki heille sopivaan aikaan ja kaupat voivat palvella haluamallaan konseptilla asiakkaitaan. Toki tässä on sellainen poikkeama, että kauppiaita ei myöskään saisi pakottaa olemaan auki non-stop (esimerkiksi kauppakeskuksissa) vaan kauppa voisi määrittää aukiolonsa kannattavuuden mukaan, toki joissain rajoissa yhteismarkkinoinnin yms. mahdollistamiseksi. Työvoima voi vapaan sopimusoikeuden puitteissa päättää haluaako työskennellä uusien työaikojen puitteissa vai ei. Yleisesti ottaen syntyvä lisätyö tuskin ketään haittaa.
Valtakunnallisella standardoimisella tehdään mahdottomaksi paikallisten asiakastarpeiden täyttäminen. Paras asiantuntemus oikeista aukioloajoista on kuitenkin kaupoissa (tai ainakin pitäisi olla). Annetaan niiden palvella asiakkaita parhaalla mahdollisella tavalla. Mikäli halua tähän ei ole, niin markkinoille on tullut juuri tilaa uudelle haastajalle, joka voi palvella saman kohderyhmän asiakkaita paremmin.
Tietysti muutoksessa on aina häviäjiä. Regulaatio on, ehkä epäterveellä tavalla, suojannut jotain toimintaa toistaiseksi – esimerkiksi pikkukaupat ovat voineet olla auki isojen markettien aukioloaikojen ulkopuolella. Aika näyttää miten markkinatilanne elää ja toisaalta työpaikkojen syntyminen ja tuhoutuminen on talouden normaalia kulkua.
Pientä lähikauppaa suojaa edelleen sijainti – iso marketti ei tule asiakasta yhtään lähemmäksi, olipa aukioloaika mikä vain. Jos taas asiakas pistää talvella mieluummin auton lämpiämään ja ajaa lauantai-iltana automarkettiin hakemaan maitopurkkia, on lähikaupalla tarve tarkastella konseptiaan kriittisesti. Ketterä pärjää jättiläisen jaloissa.
Kauppojen kannalta aukiolojen vapauttaminen tuottaa tietysti sellaisen haasteen, että asiakkaat eivät enää tiedä ovatko kaupat auki ”erikoisaikoina” vai eivät. Ennen tieto oli selkärangassa ja enintään klo 18 sulkeutuva Alko saattoi yllättää.
Millä tavalla kauppias varmistaa, että asiakas löytää liikkeeseen myös uusien aukioloaikojen puitteissa – ilman, että asiasta tarvii järjestää massiivista mediakampanjaa? Oma vinkkini on seuraava: nyt viimeistään verkkosivut mobiiliystävällisiksi ja ensimmäiseksi asiaksi kärkeen toimipaikkojen ajantasaiset aukiolotiedot. Jos jotain haetaan mobiilisti, niin yrityksen ajantasaisia aukioloaikatietoja.
Jätä kommentti