Pohjolan OP:n edustajistovaalipohdintoja

Pohjolan Osuuspankin edustajistovaalien vuoden 2025 äänestysaika alkaa marraskuun alussa. Omat ehdokastiedot on annettu ja vaalikoneeseen vastattu.

Minkälaiset vaalit ovat tulossa? 

Ensin kovia faktoja: 

1. äänioikeutettuja ei ole koskaan ollut näin paljoa ja kyseessä ovat Suomen toiseksi suurimman osuuspankin vaalit.
2. edustajiston koko pienenee merkittävästi kauteen 2021-2025 verrattuna ja moni nykyinen edustaja jää pakosta rannalle
3. vaalipiirit on uudistettu ja erilaisilla kiintiöillä varmistetaan alueellinen edustavuus noudattaen karkeasti vanhaa konttorijakoa
4. vaalipiirien edustajamäärä on suhteessa vaalipiirissä asuvien omistaja-asiakkaiden määrään
5. äänikynnys nousee ja vaalipiirijaon myötä vanhan Oulun ja Rovaniemen alueille voi syntyä paikkakuntia, joilla ei ole ”omaa” edustajaa 

Sitten vaalianalyysiin ja teeseihini.

1 Yksittäisellä äänellä on moninkertainen voima

Edustajistovaaleissa jokaisella omistaja-asiakkaalla on yksi ääni, joten Pohjolan Osuuspankin vaaleissa jaossa on noin 170 000 ääntä (tilanne 08/25). Edustajistovaalien äänestysaktiivisuus on aiemmissa vaaleissa jäänyt verraten matalaksi, joten jos äänestysprosentti olisi vaikka 20 % vastaisi yksi annettu ääni viittä ääntä. 

Matala äänestysaktiivisuus johtaa samoihin ilmiöihin, kuin muissakin vaaleissa: 

1. Sellaiset edustajat pärjäävät, jotka saavat mobilisoitua äänestäjät uurnille 
2. Pienetkin äänimäärät voivat olla ratkaisevia
3. Matala äänestysaktiivisuus (ja oman ryhmän ehdokkaiden puute) voi johtaa joidenkin ryhmien aliedustukseen

Kolmas kohta on sinänsä kiinnostava pohdittava teoreettisestikin. Mitä nämä ryhmät voisivat olla osuustoiminnallisen pankin kontekstissa? Perinteisesti äänestäjiä ryhmitellään esimerkiksi iän ja sukupuolen mukaan, mutta ovatko ne relevantteja ryhmiä? Olisiko mielekkäämpää pohtia ryhmiä vaikka palvelutarpeen kautta – jolloin voitaisiin kysyä esimerkiksi ”edustaako edustajisto nuoria ensiasunnon ostajia?”

Toinen hyvä esimerkki vaihtelevasta palvelutarpeesta ovat eläkeläiset, jotka eivät ole millään tavalla homogeeninen joukko. Jos ajatellaan vaikka tänä vuonna eläkkeelle jäänyttä tuoretta eläkeläistä, voi hänellä olla takanaan 25 vuoden historia pankkiasioiden hoitamisesta verkossa. Vastaavasti pidempään eläkkeellä ollut voi arvostaa henkilökohtaisempaa asiakaspalvelua ja ohjausta asioiden hoidossa. Molemmat ovat yhtä arvokkaita asiakkaina, mutta tarpeet – ja hyvän asiakaskokemuksen määritelmä – voivat olla hyvin erilaiset. 

Kun pohditaan edustajiston edustavuutta ja asiakasomisteisen osuuskunnan perustehtävää – mahdollisimman edullisten ja laadukkaiden palvelujen tuottamista asiakasomistajille – olisiko hyvän edustavuuden määritelmä siinä miten hyvin edustajisto ymmärtää oman osuuskuntansa omistaja-asiakkaiden tarpeita? 

En lähde tässä syvemmin pohtimaan äänestysaktiivisuutta, mutta teen yhden noston aiheesta. Yksi äänestäjiä aktivoiva asia olisi, jos vaaleissa olisi jokin dramaattinen teema. Tällaista ei nyt ole keskustelussa ja sanoisin, että osuustoimintakontekstissa kulunut kausi on ollut erittäin dramaattinen! Mikä voisi olla dramaattisempaa (osuustoimintakontekstissa), kuin osuuskunnan toiminnan päättyminen – tosin nyt ”päättymisellä” tarkoitan pankkien fuusioitumisia. Suuria muutoksia on kuitenkin ollut. 

Tämä edellinen tiivistettynä: jokaisella äänellä on painoarvoa ja jos et tiedä ketä äänestää, valitse ehdokas jolla on mielestäsi ymmärrystä omista tarpeistasi osuuspankin asiakkaana. 

2 Uudet vaalipiirit hämmentävät äänestäjiä

Fuusioiden myötä käytössä on uusi vaalipiirijako. Ehdokkaat ovat ehdolla vaalipiirissä, jossa heidän asiakkuuskonttorinsa on ja vastaavasti heitä voivat äänestää ne omistaja-asiakkaat, jotka ovat kyseisen vaalipiirin asiakkuuskonttorin asiakkaita.

Periaatteessa selkeää, eikö? 

Käytännössä on kuitenkin tilanteita, joissa esimerkiksi muuton jälkeen vaalipiiriksi on jäänyt vanha alue ja näin ollen oma ehdokas voi ollakin eri vaalipiirissä – tai itse voikin äänestää vain vanhan kotipaikan vaalipiirin ehdokkaita, vaikka uusi kotipaikka olisi ollut pidempäänkin jossain muualla.

Jossain tapauksissa vaalipiirijakokin voi osua kohdalle, jolloin oma ehdokas saattaakin jäädä ”näkymättömän rajan” taakse. Jossain ne rajat tietysti aina menevät, joten täysin ei viimeisimmältä voida välttyä. Lisäksi verkossa avatut tilit eivät kirjaudu enää asiakkuuskonttoreihin, vaan ovat omalla tunnistekoodillaan – mikä voi johtaa poikkeamiin erityisesti lasten vaalipiireissä. Perheen omistaja-asiakaslapset voivat siis olla eri vaalipiirissä äänestyskelpoisia. 

Ehdokkaiden kotipaikka voi myös olla hyvin kaukana varsinaisesta vaalipiiristä, esimerkiksi Oulun kaupungin vaalipiirissä on ehdolla henkilöitä joiden kotipaikka on pääkaupunkiseudulla. Nämä eivät tietystikään ole kuntavaailit, joten taustalla voi olla ihan vaalipiirijaosta riippumattomat syyt. Mainitaan kuitenkin asia, koska se voi vaalipiirijakoon liittyä.

Ja onpa sellainenkin tilanne tullut esiin, että oma henkilön asiakkuuskonttori voi olla paikkakunnalla X, asuinpaikka on Y ja vaalipiiriksi on määrätty Z – ja tämä vaalipiiri Z on sellainen, jonka alueella ei ole henkilön asiakkuuskonttori eikä asuinpaikka.

Tiivistäen: pensasaidan takana naapurissa asuva tuttu ehdokas voikin olla eri vaalipiirissä, vaikka olisitte molemmat asuneet saman kadun varrella monta vuotta – ja voitte molemmat olla jopa eri vaalipiireissä, minkä alueella tällä hetkellä asutte. 

Omaa asiakkuuskonttoria ei voi helposti tarkistaa ja nyt vaalien ollessa käynnissä on tilanne myös lukittu, joten näillä mennään tämä kierros. Vaalien jälkeen nähdään ehkä pienimuotoista liikehdintää, kun omia asiakkuuskonttoreita muutetaan vastaamaan todellista tilannetta. En povaa kuitenkaan mitään exodusta, sillä konttoriasia ei vaikuta (tietääkseni) tänä päivänä oikeastaan muuhun kuin juuri tähän vaalipiiriasiaan. 

Kuinka isosta asiasta sitten on kyse? Tätä on vaikea arvioida käytettävissä olevan tiedon pohjalta, mutta ihan teoreettisista tilanteista ei tässä kuitenkaan puhuta. Tilanne on myös uusi, koska fuusioiden myötä syntynyt vaalipiirijako on ensimmäistä kertaa käytössä (ja seuraavissa vaaleissa se on todennäköisesti taas hieman erilainen). Tarkkaa vastausta ei varmaan tiedä kukaan. 

3 Uudet vaalipiirit vaikeuttavat vaalikampanjointia

Ehdokas voi nyt pohtia, että mitä kautta tavoittaa potentiaaliset äänestäjät? Useimmissa vaalipiireissä tilanne on aika selkeä, esimerkiksi Tornion vaalipiirissä alueena on Tornion konttorin vanha alue. Oulun kaupungin ja Oulun kaupungin ulkopuolisen vaalipiirin kesken voi tulla helposti tilanteita, joissa omat äänestäjät jäävät ”väärälle puolen rajaa”. Esimerkiksi läpi mielivän haukiputaalaisen tulisi saada ääniä lisäksi Kempeleestä, Iistä, Muhokselta ja Pyhännältä koska keskustassa asuvat eivät häntä voi äänestää. 

Tästä voi käytännössä tulla vastaan seuraavia tilanteita

1. jos oma lähipiiri ja verkosto asuu maantieteellisesti hajallaan, eivät vaalipiirit kohtaa ja verkostoon kuuluvat eivät voi ”omaa” ehdokastaan äänestää 
2. korkeamman äänikynnyksen vuoksi oman asuinalueen äänet eivät riitä ja ääniä pitäisi saada myös muilta paikkakunnilta (erityisesti Oulun ja Rovaniemen ulkopuoliset vaalipiirit)

Tästäpä pähkinä purtavaksi, että mistä ne omat äänestäjät löytyvät. Jos jollakulla olisi ollut haluja käyttää euroja vieläpä vaalimainontaan somessa, niin senkin on Facebook tuoreeltaan estänyt. Mutta ehkä tämä jää pienemmäksi pahaksi. 

4 Hyviä ehdokkaita on paljon!

Tämä on positiivinen ongelma – kunnes niistä hyvistä pitäisi valita yksi kenelle äänensä antaa.

Näin ehdokkaan näkökulmasta vaalikoneeseen pystyi antamaan aika suppeat esittelytiedot itsestään ja vaalikoneen kysymyksistä tuskin tulee suurta hajontaa ehdokkaiden välille. Näissä vaaleissa ei myöskään ole sellaista aiemmin mainittua ”dramaattista teemaa”, joka tekisi eroa ehdokkaiden välille. 

Liikkuvalla äänestäjällä on siis vaikea valinta tehtävänään.

Yhteenvetona

Tulossa on kiinnostavat vaalit ja uusi edustaja aloittaa hyvin erinäköisen pankin edustajistossa. Nykyinen edustajisto aloitti koronan jälkimainingeissa ja opetteli hybridikokousten pitämistä. Usean fuusiokierroksen jälkeen Pohjolan Osuuspankki on Suomen toiseksi suurin osuuspankki ja aidosti puolen Suomen pankki. Kirjoituksessa esiin nostetut havainnot ja ”valuviat” ovat sellaisia, että niitä kannattanee tarkastella tulevalla kaudella ja korjata tarvittaessa.