Slush on taas tällä viikolla Helsingissä ja jos vaan vanhat merkit pitävät paikkansa, niin Twitterissä tullaan näkemään taas tiivistä viestintää tapahtumasta ja siinä esitetyistä puheenvuoroista. Esimerkiksi jotenkin näin:”Mikko Mallikas: yrityksen brändin paras lähettiläs on työntekijä #hashtag #hashtag2″. Näitä sitten tulee useammaltakin kirjoittajalta. Jonkin verran olen itsekin harrastanut tuota, mutta jossain kohti aloin pitämään sitä ensin aika turhana ja nyttemmin suorastaan vahingollisena. Mistä mielenmuutos?
Ajatukseni asetti uuteen asentoon Mikko Leskelän ansiokas kirjoitus LinkedIn -spämmereistä. Eli henkilöistä, jotka julkaisevat nättiin kuvaan aseteltuja pseudoviisauksia päivästä toiseen.
”Yksittäiset lainaukset nimittäin kustakin teemasta ovat erittäin osuvia ja viihdyttäviä, mutta usein kaksi täysin peräkkäistä saman viisaan suuhun laitettua lainausta osoittavat täysin vastakkaisiin suuntiin. Sananlaskujen kirja 26:4 esimerkiksi opettaa: “Älä vastaa tyhmälle hänen tyhmyytensä mukaan, ettet itsekin saisi tyhmän nimeä.” Ja heti perään kohdassa 26:5: “Vastaa tyhmälle hänen tyhmyytensä mukaan, ettei hän kuvittelisi olevansa viisas.” Miten siis tulisi toimia? Kirjoittajan vastaus on ilmiselvästi: mistä minä tiedän – päätä itse, toimi tilanteen mukaan ja viisaasti.”
”Onkin kuin menneiden aikojen lainausten tallentajat olisivat halunneet sanoa: lainaus on totta ainoastaan, kun sitä sovelletaan täsmälleen oikealla hetkellä, täsmälleen oikeissa olosuhteissa. Ja juuri tähän tarvittavaa viisautta ei voi lainauksessa välittää – se täytyy kerryttää muualta.” (lähde)
Minusta tämä havainto pätee varsin hyvin myös Twitteriin. Lyhyissä lainauksissa on helposti riskinä, että siteerauksen konteksti jää avoimeksi ja lukijalle jää reippaasti tulkinnanvaraa viestin sisällöstä. Eikä tässä sinällään mitään edes kovin kanavasidonnaista ole: jos siteeraat 30 minuutin puheesta vaikka viittä lausetta, 140 merkkiä kerrallaan, niin vaikea siinä on puhujan koko viestiä tavoittaa. Varsinkin, kun kuuntelija keskittyy kirjoittamaan puhelimella samaan aikaan viestiä, kun puhuja on äänessä.
Voiko Twitteriin heitetty puhujan suora siteeraus sitten voi olla hyödyllinen?
- jos henkilö on läsnä samassa tilaisuudessa, niin juurihan hän kuuli mitä sanottiin ja ymmärtää missä kontekstissa asia sanottiin.
- jos henkilö ei ole läsnä tilaisuudessa, niin asiayhteydestään irrotettu lause voi tarkoittaa mitä tahansa ja on käytännössä arvoton, ellei sitten jopa puhujan tarkoittaman viestin kannalta haitallinen.
Väittäisin siis, että aika usein puhujan siteeraaminen on melko lailla hyödytöntä kaikille osapuolille. Poikkeuksiakin toki on.
Mikä tekee Twitteristä hyödyllisen tapahtumaviestinnän välineen?
- Se mahdollistaa tapahtuman osallistujien keskinäisen keskustelun ja nopeiden tilapäisyhteisöjen muodostumisen esim. #hashtageilla.
- Se mahdollistaa keskustelun puhujan kanssa ennen tapahtumaa, tapahtuman aikana ja sen jälkeen
- Se mahdollistaa puheenvuorossa esitettyjen väitteiden syventämisen, esimerkiksi lähteitä, linkkejä tai lisätietoja tarjoamalla
- Se mahdollistaa jatkokeskustelut ja keskusteluiden löytämisen jälkikäteen
Yhteenvetona: älä käytä Twitteriä tapahtumissa jo sanotun toistelemiseen, vaan tuo keskusteluun jotain mikä antaa keskusteluun osallistuville lisää. Niin ja siis keskustele, älä huutele megafoniin siinä toivossa, että sinunkin läsnäolo huomattaisiin.
Jätä kommentti