MTK:n traktorimarssi eri paikkakunnilla keskitti hetkiseksi kansakunnan huomion maatalouden tuottajien ahdinkoon. Poliitikot ja satunnaisesti haastatellut kansalaiset ovat liikuttavan yksimielisesti korostaneet kotimaisen ruoantuotannon tärkeyttä. Teot ovat kuitenkin ristiriidassa ja toisaalta globaalissa taloudessa ei kaiken ruoantuotannon kannata ylipäätään olla kotimaista. Banaanit ovat kalliita kasvattaa Tyrnävän lakeuksilla.
Kotimainen ruoantuotanto on minusta kuitenkin tärkeä juttu lähtien huoltovarmuudesta. Lisäksi oma mielikuva on, että suomalainen ruoka on verraten kestävästi ja puhtaasti tuotettua. Jokin tässä mallissa kuitenkin on vialla, jos alkutuottaja ei pysty elättämään itseään ruoantuotannolla. En lähde tässä pohtimaan tarkemmin Mavin it-ongelmia tai ylipäätään koko ruoantuotannon tukimallia ja siihen liittyvää byrokratiaa, vaan esittelen yksinkertaisen mallin jolla kuluttaja voisi suomalaista ruokatuotantoa auttaa.
Oliko ruoka hyvää? Kerro siitä suoraan alkutuottajalle.
Idea on tiivistetysti seuraava: jokaiseen lopputuotteeseen, jossa alkutuottaja on jäljitettävissä, lisätään mukaan ”maksunappi”, jolla tuotteen kuluttaja voi palkita alkutuottajaa hyvästä tuotteesta tekemällä mikromaksun suoraan tuottajalle.
”Maksunappi” voi olla alkuun vaikka viivakoodi tai QR-koodi, joka sisältää tarvittavat tiedot maksun tekemiseen vastaanottajalle. Kehittyneemmissä versioissa se voi olla jotain muutakin – esimerkiksi oma palvelunsa. Liikkeelle pääsee varsin kevyesti ja erilaisia kehittyneempiä teknisiä- ja palveluratkaisuja kyllä löytyy.
Käytännössä homma toimisi vaikkapa näin: kuluttaja ostaa kaupasta 400 gramman paketin kotimaista broileria ja tekee siitä ruokaa. Hän on tyytyväinen tuotteeseen ja haluaa tukea suomalaista alkutuotantoa. Kuluttaja ottaa puhelimen käteensä, skannaa pankin mobiilisovelluksella tuotteessa olevan tuottajakohtaisen viivakoodin ja saa maksutiedot ruutuun. Oletuksena maksu on vaikka 0,50 snt tai 1 eur – mutta kuluttaja voi päättää lopullisen summan. Maksun tehtyään raha siirtyy alkutuottajalle, joka käsittelee sen myyntitulona tuotteesta. Ostaja saa kuitin sähköpostiinsa ja jos kyseessä olisi jokin kehittyneempi palvelu, vaikka jonkinlaista sosiaalista hyvää tai Twitterissä jaettavaa päivitystä ”Minulle suomalainen ruoka on tärkeää, siksi tuin juuri suomalaista alkutuottaja R. Romppaista”. Tuottaja maksaisi maksuista verot kuten normaalissa myyntitoiminnassa.
Jos tuotteella on useita alkutuottajia, voidaan tarvita jonkinlaista välitoimijaa joka jyvittää tuotot esim. tuotantomäärien mukaan alkutuottajien kesken. Sama malli olisi otettavissa käyttöön myös paremmissa ravintoloissa, joissa laadukkaan raaka-aineen merkitys korostuu. Kyseessä olisi tavallaan tippaus hyvästä kokemuksesta.
Maailmalta löytyy vähän samaan henkeen Patreon –niminen palvelu, jonka slogan on: ”We want to help every creator in the world achieve sustainable income”. Patreon yhdistää mesenaattityyliin luovat tuottajat ja kuluttajat, jolloin kuluttaja voi tukea mikromaksuilla kiinnostavaa projektia / taiteilijaa / lopputuotosta. Periaatteessa saman palveluidean voisi kopioida koskemaan vain suomalaisia alkutuottajia, sloganilla ”Haluamme auttaa jokaista suomalaista ruoantuottajaa saavuttamaan kestävän tulotason”.
Puuhastelua?
Sitten päästään siihen keskeiseen kysymykseen: olisiko tässä järkeä? Tällaiset palvelumallit ovat tyyppiesimerkki siitä, että ihmiset puhuvat toista kuin tekevät. Eli suomalainen ruoka on juhlapuheissa tärkeää, mutta hyllyllä valitaan saksalainen halpajuusto ja hollantilainen vilja. Fakta kuitenkin on, että tuottajahinnat ovat verraten alhaiset. Esimerkkilukuja vuodelta 2015: broileri 1,35 €/kg, sianliha keskimäärin 1,45 € / kg, kaura 0,142 € / kg ja vehnä 0,167 € / kg.
Yksittäiset maksut olisivat pieniä, mutta jos jokainen suomalainen kotitalous maksaisi vaikka keskimäärin 10 euroa enemmän vuodessa suoraan alkutuottajille, olisi kyseessä n. 25 000 000 euron summa. Jos yhden broilerikasvattajan tuotannosta tulisi vuodessa vaikka 25 000 kpl 400 gramman broileripaketteja ja vaikka joka 20. paketista maksettaisiin keskimäärin euro, olisi lisäpalkkion suuruus 1250 euroa. Ei tunnu ehkä paljolta, mutta tuo summa olisi suoraa tuloa. Käytännössä homman merkittävyyden laskemiseksi pitäisi arvioida vähän erilaisia tilakokoja ja tuotantotapoja + lopputuotteen pakkauskokoa ja muotoa.
Edut
- Raha menee suoraan kuluttajalta alkutuottajalle ilman välikäsiä
- Kuluttaja voi konkreettisesti tukea suomalaista alkutuotantoa
- Teollisuus ja kauppa eivät menetä yhtälössä, vaan voivat varmistaa kotimaisen raaka-aikeen saatavuuden jatkossakin
- Ruoan alkuperä korostuisi ja konkretisoituisi
- Kuluttaja voisi rahan avulla antaa palautetta laadukkaista tuotteista
Idea on vapaasti käytettävissä. Kerro kommenteissa mitä mahdollisuuksia tai ongelmia tässä näet. Jos jaksan niin kirjoitan myöhemmin toisen postin, jossa vertailen läpi erilaisia teknisiä ratkaisuja idean toteutukseen.
Jätä kommentti