Bit.ly kertoo miten Fennonen kiinnostaa

Postiluukusta tipahti taannoin Fennovoiman pr-lehti Fennonen 2/2018. Lehti oli siististi tehty ja jutut pintapuolisesti lukaisten tasokkaita. Näkökulmia oli moderniin tapaan läheltä ja kaukaa. Kerrottiin henkilöstöstä, vaikutuksista elinkeinoelämään ja otettiin vähän analyysiä myös ydinvoimakeskusteluun. Jakelusta en ole ihan varma, lehden tietojen mukaan kyseessä on kuusi kertaa vuodessa (printtinä kahdesti) ilmestyvä sidosryhmälehti. Verkkosivujen mukaan se jaetaan kaikkiin talouksiin Pohjois-Pohjanmaalla, tarkkaa painosmäärää en tiedä mutta perheitä oli Pohjois-Pohjanmaalla n. 106 000 (2016). 

Mutta se lehdestä taustaksi. Omaan silmään osui, että osaan lehden pikkunostoista oli lisätty mukaan bit.ly -linkki varsinaiseen pääartikkeliin. Bit.ly on asiaan vihkiytymättömille linkinlyhennyspalvelu, jolla voidaan pitkä osoite saada lyhennettyä selkokieliseksi ja kompaktiksi – esimerkiksi juuri siksi, että osoite on helppo laittaa offline-julkaisuun ja lukijan on se helppo kirjoittaa koneelleen / mobiililaitteen selaimeen ja jatkaa jutun lukemista.

Esimerkiksi osoite ”www.sivusto.fi/kansio/kansio2/juttu” muuttuu kätevästi muotoon ”bit.ly/juttu”. Helppoa, mutta pieni jekkuhan tässä piilee.

Ihan kaikki eivät kuitenkaan tiedä bit.lyn pientä ominaisuutta, nimittäin bit.ly jakaa julkisesti tiedot lyhennettyjen linkkien klikkausmääristä kun vain lisää lyhennetyn osoitteen loppuun ”+”-merkin. Eli esimerkiksi linkin ”bit.ly/osoite” statistiikka avautuu käyttämällä selaimessa linkkiä ”bit.ly/osoite+”. Ilman lainausmerkkejä toki.

Koska Fennonen näitä bit.ly -linkkejä ystävällisesti käytti, niin nyt meillä on hieno mahdollisuus tietää kuinka paljon sidosryhmälehdessä oleviin linkkeihin mennään. Lehden painosta en tosiaan tiedä, mutta jos otaksumme sen olevan noin 100 000 Pohjois-Pohjanmaan kotitalouksien lukumäärän perusteella niin saamme jonkinlaisen työluvun ja tätä kirjoittaessa lehti on ilmestynyt noin viikko sitten. 

Sitten laskemaan – luvut ovat 17.12.2018 päivältä:

Tämän ei-kovin tieteellisen mittaustavan perusteella siirtymisessä offline mediasta (printti) online-mediaan (omat verkkosivut) on vielä hieman työsarkaa. 

Pisteet kuitenkin Fennoselle siitä, että nyt lehdessä olevien linkkien tehokkuus on helposti mitattavissa ja jutussa on käytetty uniikkia lyhennettä. Perusvirhe olisi ollut käyttää samoja linkkilyhennyksiä myös muissa medioissa (esim. Facebook) ja tällöin saatu liikenne olisi ”sotkeentunut” eri lähteittäin. Bit.ly siis osaa kertoa mistä lähteestä liikenne on tullut, mutta siinäkin on varmasti omat virhepaikkansa seurannassa. 

Yhden otannan perusteella ei suuria tulkintoja kannata tehdä, mutta paperisen sidosryhmälehden julkaisijana kertoisin kyllä sen pihvin suoraan siinä printissä lukijalle ja jättäisin linkin taakse sitten jotain muuta.   

PS. Tämä on ensimmäinen virallinen Gutenberg-kirjoitus. Näytti onnistuvan. 

Joukkorahoitus, väistötilat vai jotain muuta – mitä Kauppahallilla tapahtuu seuraavaksi?

Väistötilojen toteuttaminen Kauppahallin yhteyteen vaikuttaa tällä hetkellä erittäin epätodennäköiseltä. Mutta olisiko joukkorahoitus pelastaja ja miltä Arinan tekemä ehdotus väistötiloista vaikuttaa?

Kauppahalli-saagan ymmärtämiseksi kannattaa lukaista kaksi aiempaa kirjoitustani Kylmää kyytiä Kauppahallin perinteille ja Kauppahallin kevätsiivous.

Joukkorahoitus ratkaisuna?

Esitin keskustelun alkuvaiheessa joukkorahoitusta yhdeksi vaihtoehdoksi Kauppahallin väistötilojen toteuttamiseen. Tästä teki Kaleva jutun, jossa Oulun Narikan toiminnanjohtaja Hagelberg totesi ettei aika riitä. Jos remontin aloitus siirtyy joulusesongin jälkeiseen aikaan, voisi aikaa olla tarpeeksi. Olen kuitenkin nykyisellä tiedolla sitä mieltä, että joukkorahoitus ei toisi tilanteeseen ratkaisua.

Miksi joukkorahoitus ei olisi järkevä ratkaisu?

Koska kauppiaiden vuokrasopimukset on jo irtisanottu ja kaikki liiketilat menevät remontin valmistuttua kilpailutukseen, on luonnollisesti epävarmaa mitkä yritykset tulevat jatkossa toimimaan Kauppahallissa. Teoriassa on täysin mahdollista, että Kauppahallissa ei tulevaisuudessa jatka yksikään nykyisistä yrityksistä. Lisäksi on arvioitu, että konttimallisissa väistötiloissa toimiminen olisi taloudellisesti raskasta – mutta mahdollisesti kannattavaa, jos toiminta jatkuisi remontin jälkeen ennallaan Kauppahallissa.

Mikäli jatko on kuitenkin epävarmaa, olisi kyseenalaista kannattaisiko riskinotto. Joukkorahoitukseen osallistuneille asiakkaille rahoitus mahdollistaisi onnistuessaan kauppahallin toiminnan jatkumisen remontin yli, joskaan ei suoraan varmistaisi samojen kauppiaiden jatkoa uudistetussa hallissa. Tätäkin voi tietysti pohtia, onko kyse Kauppahallin toiminnan jatkuvuudesta kokonaisuutena vai Kauppahallin yritysten toimintaedellytysten mahdollistamisesta remontin ajan. Osin kyse on toki samasta asiasta, koska Kauppahalli ei tarkoita vain seiniä vaan myös toimintaa sen sisällä.

Jos joukkorahoitus toteutettaisiin, niin mikä malli siinä voisi olla?

Tarvittava rahoitussumma on verraten suuri, joten millään ihan nippeliratkaisulla ei ratkaisua saada aikaiseksi. Ehdotin jo aiemmin joukkorahoitusta vastikkeelliseksi, eli rahoittajat saisivat sijoitustaan vasten jotain hyödykettä tai palvelua jollain euromäärällä. Kun joukkorahoitetaan tuotteita, on vastike useimmiten esimerkiksi juuri 1 kpl rahoitettua tuotetta. Miten sitten palveluiden kanssa?

Yksi vähän samasta maailmasta oleva esimerkki on Studioravintola Paksu vuosien takaa. Siinä ravintola keräsi kanta-asiakkailtaan 99 euron vastikkeellista sijoitusta toiminnan jatkamiseksi. Sijoitusta vastaan asiakas olisi saanut pysyviä asiakasetuja paikasta ja mahdollistanut ravintolan toiminnan jatkumisen. No, Paksun tarina ei jatkunut, mutta sillä oli kuitenkin jotain mikä teki harjoituksen edes teoreettisesti mahdolliseksi – uskolliset ja intohimoiset asiakkaat.

Kauppahallin joukkorahoitusmallissa idea voisi olla samansuuntainen: esim. 49 tai 99 euron sijoitusta vastaan asiakas saisi remontin ajaksi pysyviä ja kuukausittain vaihtuvia etuja kauppiailta. Etuja säännöllisesti hyödyntämällä voisi saada sijoituksen takaisin – tai jopa vähän enemmänkin. Vaihtuvat kuukausittaiset edut olisivat tärkeitä siksi, että asiakkaita kannustettaisiin palaamaan säännöllisesti (heräte)ostoksille. Tietysti eduilla on myös jokin hinta, joka tulisi tarkkaan arvioida – jos sijoittajia on vaikka 1000 niin on valmistauduttava tarjoamaan etu tuhannelle.

Joukkorahoituksesta löytyy paljon tietoa, erilaisia malleja sekä strategioita onnistumiseen – en niitä lähde tähän purkamaan. Mutta on selvää että raha ei tässäkään ilmaiseksi tulisi, vaan tuhat 49 euroa sijoittavaa toisi vasta 49 000 euroa. Eli joukkorahoituksellakin pitäisi pohtia väistötilojen rahoitusta eri elementtien muodostamana kokonaisuutena.

Kauppahallin hypoteettisessa joukkorahoitusmallissakin tulisi olla erisuuruisia summia osallistumiseen ja erilaisia vastikemalleja. Silti se tarvitsisi oululaisten massojen aktivointia. Teknisesti asia ei ole ongelma, sillä valmiita alustapalveluita toteutukseen löytyisi.

Jos jollekin kohteelle, niin Kauppahallille tämä olisi kuitenkin edes teoreettisesti mahdollista. Sillä on tarina, sillä on valmiit asiakkaat ja osallistumisella olisi jokin suurempi tarkoitus.

Arinan väistötilat – timeo Danaos et dona ferentes(?)

Arina ilmoitti tarjoavansa Kauppahallin yrittäjille väistötiloja remontin ajaksi. Isokadun ja Rotuaarin yhdistävässä käytävässä olisi liiketilaa muille paitsi liha- ja kalakauppiaille. Heille olisi mahdollisesti ehdolla muita Arinan tiloja, mutta tätä ehdotusta ei jutussa tarkemmin avattu. Avaus on kuitenkin mielestäni hyvä, vaikka siinäkin riittää pohdittavaa.

Tilat ovat erittäin hyvällä paikalla keskustassa ja asiakasvirtojen varrella. Arina tulee vastaan myös myymälätilojen rakentamisessa, joten kauppiaiden näkökulmasta tila voisi vaikuttaa hyvältä väistöpaikalta ilman korkeita aloitusinvestointeja. Vuokrataso on ennustettava ja nykyisissä raameissa ja myymälätilaan tulee erilaisia yrityksiä joilla on mahdollisesti synergiaa keskenään. Yksityiskohdissa, kuten varastoissa ja huoltotiloissa, voi varmaan olla pohdittavaa – mutta isossa kuvassa ne lienevät detaileja. Arina voisi myös vauhdittaa avajaisia käyttämällä kattavia asiakasviestinnän kanaviaan ja mahdollistamalla omistaja-asiakkaille etuja väistötiloissa (vaikka vain sallimalla jonkin asiakasedun lunastamisen vihreää korttia näyttämällä).

Arinan näkökulmasta mahdollisesti haastavasti yhdelle toimijalle vuokrattava tila tulee käyttöön, tuottaa jonkinlaista vuokraa ja vuokralaisten läsnäolo ehkäisee ilkivaltaa. Imagollisesti kyseessä on myös kädenojennus keskustan elinvoimaisuudelle, varsinkin kun Valkean tulo on muuttanut asiakasvirtoja ja kauppapaikkoja ehkäpä pysyvästi keskustan alueella. Ja olisihan se mukava tarina kerrottavaksi nyt ja tulevaisuudessa osana Arinan historiaa.

Mistä sitten otsikon epäilys? Omalla kohdallani ei mistään. Kortit ovat mielestäni aika selvästi pöydällä ja lupaukset on annettu julkisesti. Mielestäni Arinalla ei ollut myöskään minkäänlaista pakkoa tarjota tilanteeseen mitään ratkaisua. Lisäksi lupauksista vetäytyminen tai yllättävät käänteet tuottaisivat varmaa imagohaittaa, mitä Arina ei tarvitse. Oulussa on jo valmiiksi olemassa vankka Arinavastainen joukko, joka näkee kaikki Arinan avaukset negatiivisuuden kautta ja muistuttaa vanhoista synneistä. Heille tuskin tarvitsee antaa lisää aseita.

Jos osa kauppiaista sitten siirtyy niin mikä sitten nimeksi käytävämalliselle Kauppahallille? Kauppakäytävä? Pieni Kauppahalli? Uusi Kauppahalli?

Onkin mielenkiintoista pohtia, että entäpä jos väistötila onkin niin toimiva, että kauppiaat eivät halua enää palata alkuperäiseen Kauppahalliin. Entäpä jos Arinakin on niin tyytyväinen uusiin vuokralaisiinsa, että päättää muuttaa väistötilat pysyväksi ratkaisuksi?

Tätä pitää pohtia ennen remontin valmistumista; kuinka pitkäksi aikaa tila varataan väistötilaksi. Lisäksi mitä tehdään sitten, kun remontin valmistuessa osa kauppiasta ei välttämättä pääse jatkamaan saneeratussa hallissa, osa pääsisi muttei halua mennä ja osa palaa takaisin? Tästähän oli jo esimakua Hakaniemen hallin remontissa, kun moderneissa tiloissa toimivilla kauppiailla ei ollutkaan ikävä vanhoja ja ahtaita tiloja.

Osin koominen skenaario olisi myös seuraava: väistötiloissa toimiva Kauppahalli osoittautuisi menestykseksi ja se vakiintuisi uudeksi kauppapaikaksi keskustassa. Alkuperäiseen Kauppahalliin ei löytyisikään enää korkeampaa vuokraa maksavia yrittäjiä ja halli pysyisi kokoajan osin tyhjänä. Puolitäysi halli ei olisi enää houkutteleva paikka ja siellä toimiville yrityksille se ei olisi enää kannattava liiketila. Lopuksi Arinaa syytettäisiin Kauppahallin näivettämisestä (koska yksikään hyvä teko ei jää rangaistuksetta).

Ennen diasporan alkua

Jos osa kauppiaista hyväksyy Arinan ehdotuksen väistötiloiksi, tulevat Kauppahallin yrittäjät toimimaan remontin ajan eri tiloissa. Yrittäjien kannattaisi nyt kerätä Kauppahallin kanta-asiakkaat yhteiseen markkinointirekisteriin, jota hyödyntämällä he voisivat tiedottaa eri osoitteissa toimivien yritysten tarjouksista ja toiminnasta – ja mahdollisesti varmistaa myös mahdollisimman nopea kaupankäynnin normalisointi, kunhan uusittu halli avautuu.

ATK-aikana kätevin ratkaisu voisi olla sähköpostirekisteri, jonka nimeksi ehdotan tässä ”Kauppahallin ystävät” –uutiskirje. Sitä käyttäen Kauppahallin kanta-asiakkaat saisivat helposti tietoa lempikaupoistaan ja asiakkaat toivottavasti seuraisivat perässä tilasta riippumatta. Ideaa on helppo kehitellä kannustavuuden ja kiinnostavuuden näkökulmista esimerkiksi tarjoamalla jokin etu heti uutiskirjeen tilauksesta.

Remontin päätyttyä uutiskirje voisi jatkaa elämäänsä osana Kauppahallin normaalia markkinointia.

Päivitys 31.5.2018: Petri Sirviö kommentoi Facebookissa kirjoitusta ansiokkaasti ja totesi, että keskustelu ”väistötiloista” tulisi lopettaa, koska vuokrasopimukset on irtisanottu. Eli yrittäjät eivät väistä johonkin remonttia palatakseen automaattisesti alkuperäiselle paikalle, vaan joutuvat hakemaan uudelleen Kauppahalliin tai sitten kehittämään jonkin muun jatkosuunnitelman.

 

 

Kuva: Wikimedia Commons / carlo.benini

 

Kauppahallin kevätsiivous

Keskustelu Oulun Kauppahallin remontin ja väistötilojen ympärillä jatkuu. Keskusteluun osallistuvat nyt Oulun talousjohtaja Jukka Weisell ja kaupunginjohtaja Päivi Laajala. Uutena argumenttina mukaan on tuotu väite siitä, että tukemattomuuspäätös noudattaa ”Kuntaliiton näkemystä lain sisällöstä”.

Kalevan juttu ei ota kantaa siihen tai kysy Weiselliltä, että mikä näkemys ja mikä laki – ja onko Kuntaliitto aktiivisesti kommentoinut tätä casea ja tukeeko se aktiivisesti Oulun näkemystä. Kuntaliiton sivuilta löytyy hakemisen jälkeen vain muutama irtonainen artikkeli ja kattava materiaalipankki tuesta.

(Päivitys 21.5.2018) Tiedustelin em. asiaa vielä suoraan Kuntaliiton viestinnästä, joka vastasi tiedusteluun: ”emme Kuntaliitosta kommentoi julkisuuteen mahdollisia asiakassuhteita tai annettuja ohjeita”. Eli vain Weisell voi vastata kysymykseen, että mihin ohjeistukseen hän nyt nojaa.

Tämän kirjoituksen ymmärtämistä helpottaa tutustuminen Kauppahalli-keskustelun ensimmäiseen kirjoitukseeni.

(Lisäys 21.5.2018) Kirjoituksen lopusta löytyy nyt myös Weisell-Laajalan paradoksi.

Myytti kilpailua vääristävästä tuesta

Koska keskustelussa puhutaan jatkuvasti kilpailun vääristämisestä jonkin epämääräisen säädöksen perusteella, annan keskusteluun uuden näkökulman.

Alusta alkaen kaupungin kommenteissa on seikkaillut pöytäkirjan lausunto: ”tämä tyyppinen tuki on kilpailua vääristävä ja tuki asettaisi muut markkinoilla toimivat yrittäjät eri arvoiseen asemaan”. Kahvipöytäkeskusteluissa tämä väite on herättänyt ihmetystä ja ei ns. arkijärjellä ole avautunut.

Lienee kiistatta selvää, että kaupungin tuki väistötiloille olisi julkista tukea ja se toisi välillistä etua kauppahallissa toimiville yrittäjille. Se olisi myös valikoivaa (kohdistuisi ennen kaikkea nykyisiin yrittäjiin; mahdollisesti toki väistötiloissa voisi toimia muitakin yrityksiä lisäksi).

Kaupunginjohtaja Laajala toteaa blogissaan: ”Tämän typpisen tuen estävät myös Euroopan unionin säännökset. Julkisia varoja ei saa kanavoida yksityisiin tai julkisiin yrityksiin eikä tuki saa etenkään kohdistua vain rajattuun osaan yrityksiä. Kaupungin toimenpiteet eivät saa olla sellaisia, että ne voisivat vääristää kilpailua. Nämä kaikki kriteerit täyttyvät ajatuksessa, että kaupunki kustantaisi kauppahallin yrityksille väistötilat peruskorjauksen ajalle.”

Koska jälleen kerran jätetään lukijalle avoimeksi, että mistä tässä on kyse niin kerrataanpa perusasioita. En ole EU-säännöstön asiantuntija, mutta toivoisin viranhaltijoidemme näiden päälle ymmärtävän ja vaivautuvan selittämään niistä myös meille hallintoalamaisille. Yritetään kuitenkin.  Asia voisi sinänsä liittyä myös Kilpailu- ja kuluttajaviraston valvomaan kilpailuneutraliteettiin, mutta siitä ei tässä liene kyse.

Tässä Laajala viittaa EU:n valtiontukisäännöstöön ja kyllä, jos säännöstöä luetaan kahden minuutin ajan voidaan päästä Laajalan ilmaisemaan johtopäätökseen. Julkinen tuki on kuitenkin täysin mahdollista, jos se edistää taloudellista kehitystä tai ns. SEUT-sopimuksessa mainittuja kohtia.

Suora lainaus TEM:n sivustolta: ”EU:n valtiontukisääntöjä sovelletaan siis silloin, kun kaikki valtiontuen tunnusmerkit täyttyvät: julkisia varoja kanavoidaan yrityksiin eli taloudelliseen toimintaan, tämä taloudellinen etu on valikoiva, toimenpide vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”. Tällöin EU:n komissio joko tarkastaa tai hyväksyy myönnettävät tuet hakemusten perusteella. Valtio-käsite hämää tässä hieman,  yksinkertaistetusti se voidaan lukea ”julkinen toimija” – kuten kaupunki.

Jos hakemusta ei komissiolle haluta tehdä, voi tukea antaa myös vähämerkityksellisesti ns. de minimis -tukena. Siinä ”Enintään 200 000 euron tuki, joka myönnetään yritykselle kolmen peräkkäisen verovuoden kuluessa, on merkityksel­tään niin vähäistä, ettei siitä tarvitse tehdä ennakkoilmoitusta komis­siolle.”

Valtiontukisäännöstössä on myös runsaasti erilaisia poikkeuksia ns. ryhmäpoikkeusasetuksen kautta, jotka mahdollistavat julkisen tuen myöntämisen ilman EU-komission tarkastusta. Uutisia seuraamalla löytää esimerkkejä tilanteista, joissa julkisella tuella on mahdollistettu kauppahalleja, maauimaloita, urheiluareenoita ja tappiollisia lentoyhteyksiä konkurssiin menneellä lentoyhtiöllä. Näitä ei kuitenkaan ole mielekästä suoraan vertailla keskenään, koska tuen kohteet toimivat erilaisissa ympäristöissä.

Enkä minäkään väitä, että tuki olisi automaattisesti mahdollinen. Mutta väitän, että mitään kategorista kieltoa sille ei ole omassa. Ja onko julkinen tuki monimutkaista? Kyllä. Siksipä meillä on olemassa TEM:ssä virkamiehiä, jotka auttavat tällaisissa prosesseissa ja selvittävät voisiko julkista tukea myöntää. Ehkäpä heiltä voisi kysäistä onko Oulun selvityspyyntö tipahtanut seinähyllyn taakse tai jäänyt vaikkapa viikonlopun Hesarin alle piiloon?

Vai onko unohtunut selvittää asiaa ollenkaan, kun ei ole ollut siihen tahtoa alunperinkään.

Mistä siis on kyse – follow the money!

Jos asiat tuntuvat monimutkaisilta, on vanha The Wirestä opittu viisaus seurata rahan kulkua.

Kauppahallin yritykset eivät nykyisillä vuokrasopimuksilla maksa riittävästi vuokraa, joten hallin ylläpito on kaupungille tappiollista toimintaa. Väistötilojen toteuttaminen tarkoittaisi näin ollen lisämenoja kauppahallin toiminnan ylläpitämiseksi. Äänestyksellä valittujen päättäjiemme ja/tai virkakoneistomme mielestä piikki on nyt täynnä ja vanhoista vuokrasopimuksista (ei välttämättä [kaikista] yrityksistä) halutaan eroon ja toiminta joko vähemmän tappiolliseksi tai vähän voitolliseksi. Tappion vuosittaiseksi suuruudeksi on ilmoitettu 136 000 euroa, joten nykyisiltä 12-13 kauppiaalta pitäisi saada n. 10500-11500 euroa enemmän vuokratuloa kauppiasta kohden vuodessa (toki käytännössä neliöiden mukaan painotus on eri).

Tämän yksinkertaisen laskutoimituksen ympärille on sitten järjestetty erilaista performanssiteatteria. Yrittäjien tekemä työ, kauppahallin toiminnan jatkuvuus tai perinteet eivät vaakakupissa paina. Oulussa ollaan ja rahasta välitetään.

Ylimääräisestä höpötyksestä riisutun tarinan voisi kertoa seuraavasti

Olipa kerran pohjoisessa kaupunki, jossa oli torin yhteydessä kauppahalli. Kauppahallin omisti kaupunki, jolle kauppahallin ylläpito teki vuodessa 136 rahaa tappiota. Rakennus oli jo kovin vanha, joten se päätettiin remontoida vanhaa kunnioittaen. Kaikki olivat tästä samaa mieltä – remontti oli tehtävä! Olihan kaupunki hakemassa myös kulttuuripääkaupungin titteliä ja uutta kauppahallia olisi mukava esitellä elävän torikulttuurin keskuksena.

Tuumasta toimeen! Vanhojen kauppahallin kauppiaiden vuokrasopimukset irtisanottiin ja heille toivotettiin tsemppiä ja reipasta mieltä uusien haasteiden parissa. Remontti tehtiin aikanaan huolella ja alkuperäistä säilyttäen. Uusi halli olikin kesällä viileämpi ja uudistettu tekniikka säästi hallin ylläpitokuluissa.

Kauppahallin remontin valmistuttua piti halliin valita vielä uudet kauppiaat. Koska aiemmilta kauppiailta ei oltu saatu tarpeeksi vuokratuloja, kilpailutettiin sopimukset ja  uudistettuun halliin pääsivät eniten tarjonneet kauppiaat. Uusilla vuokrasopimuksilla ennen tappiollinen kauppahalli saatiin tuottamaan voittoa, Sopivilla laatukriteereillä varmistettiin vieläpä oikeanlaiset kauppiaat halliin.

Loppu.

Oliko loppu onnellinen vai ei? Se riippunee niistä saappaista joissa seisot.

Weisell-Laajalan paradoksi (uutta 21.5.2018)

Wikipedian mukaan paradoksi on: ”väite, joka on vain näennäisesti looginen tai epälooginen. Näennäisesti looginen väite voi johtaa loogiseen ristiriitaan tai järjenvastaiseen tilanteeseen. Näennäisesti epälooginen väite puolestaan voi olla loogisesti selitettävissä”.

Mikä sitten on Weisell-Laajalan paradoksi?

  1. Oulun kaupunki vuokraa tilakeskuksen kautta Kauppahallia Oulun Narikka ry:lle. Toiminta on ilmoituksen mukaan tappiollista 136 000 euroa vuodessa. Yritysten taloudellinen tilanne paranee julkisen vallan suorittaman toimenpiteen vuoksi (alempi vuokrataso), joten kyseessä on etu.
  2. Oulun kaupunki ei voi tukea väistötilojen toteuttamista, koska ”julkisia varoja ei saa kanavoida yksityisiin tai julkisiin yrityksiin eikä tuki saa etenkään kohdistua vain rajattuun osaan yrityksiä. Kaupungin toimenpiteet eivät saa olla sellaisia, että ne voisivat vääristää kilpailua.”

Weisell-Laajalan paradoksin mukaan Oulun kaupunki on tukenut julkisin varoin Kauppahallin yksityisiä yrityksiä ja kohdistanut tuen rajattuun osaan yrityksistä. Samaan aikaan Oulun kaupunki ei voi kuitenkaan tukea samoja yksityisiä yrityksiä tai kohdistaa tukea rajattuun osaan yrityksistä niiden liiketoiminnan jatkamiseksi.

Mikäli Weisell-Laajala -akseli voi perustella Kauppahallin saaman aiemman tuen EU:n valtiontukisäännösten mukaiseksi (ja todeta, että kyllä – julkista tukea voidaan Kauppahallin toiminnalle myöntää), olisi myös väistötilojen ja liiketoiminnan jatkaminen mahdollista.

Mikäli puolestaan todetaan, että aiempi tuki on ollut EU:n valtiontukisäännösten vastaista, ei jatkotukikaan ole perusteltua – ja sitten voidaankin odotella EU-komissiolta puhelua, jossa pyydetään lisätietoja laittomista tukiaisista.*

*) en oikeasti tiedä mikä taho ottaa yhteyttä, jos julkinen taho myöntää laittomia tukia ja/tai mitä sitten tapahtuu.

PS. Jotain hyvääkin

Korupuheiden lisäksi Oulun kaupunki on nyt tullut sen verran vastaan, että remontti voidaan aloittaa lokakuun 2018 sijaan tammikuussa 2019. Tämä on erittäin tärkeää siksi, että joulumyynti on perinteisesti tehnyt ison osan vuoden myynnistä. Jos alkuperäinen aikataulu n. 8 kk remontista pitäisi paikkansa, olisi myös vuoden 2019 joulumyynti mahdollinen.

Toki vuokrasopimukset on toki irtisanottu päättymään syyskuussa 2018, joten pieni cliffhanger on jätetty ilmaan sen osalta kuka tämän vuoden joulumyyntiä on siellä hallissa suorittaa.

 

Luettavaksi / lähteet

 

Edit.
18.5.2018: täsmennetty kappaletta nykyisistä vuokranmaksuista.
21.5.2018: lisätty Weisell-Laajalan paradoksi
21.5.2018: lisätty Kuntaliiton vastaus tiedusteluun ohjeistuksesta ja viestinnän toimittamia linkkejä materiaaliin

 

KUVA: Wikimedia Commons