Jos tykkäsit sovelluksesta puhelimessasi – tee ostos!

 

Lähes jokainen ns. älypuhelimen omistava on todennäköisesti tutustunut oman luurinsa sovelluskauppaan ja myös todennäköisesti ladannut jotain puhelimeensa. Pelejä, hyötyohjelmia, viihdettä – mitä vain. Sovelluskaupat ovat täynnä toinen toistaan oivaltavampia luomuksia ja peli on kovaa. Väärä ajoitus, ikoni tai muutama tyrmäävä arvostelu saattavat pistää kuukausien työn roskakoriin, kun sovellus ei pääse lentoon ja hautautuu sovelluskauppaan roskan alle.

Sovellusten ansaintamallit ovat kehittyneet nopeasti viime vuosina. Tyypillistä on esimerkiksi tarjota mainoksia, premium-sisältöä ilmaisen tutustumisen päälle (freemium), helpotuksia pelissä etenemiseen tai vaikkapa parempia välineitä tai toiminnallisuuksia ilmaisen perustoiminnallisuuden päälle. Toki se ”perinteinenkin” malli on vielä voimissaan, jossa sovellus ostetaan johonkin hintaan ja sillä saa käyttöönsä kaikki toiminnallisuudet mitä sovellus tarjoaa.

Uudet hinnoittelumallit ja sovellusten hinnoittelun taso ovat luoneet erikoisen tilanteen: peli, joka tuottaa tunneiksi hyvää viihdettä pelaajalleen saattaa maksaa vaikkapa 0,99€. Tai olla ilmainen, mutta tarjota jonkin bonustoiminnon vaikka tuohon hintaan. Pelin tekeminen on saattanut vaatia kuukausien työn ja nyt sitä ollaan tarjoamassa sinulle euron hinnalla – ja silti pähkäilet voisiko tuota euroa peliin sijoittaa. 

Tämä runsaudenpula ja luovan työn halpamarkkina on tehnyt meistä saitoja. Itsekin olen tähän syyllistynyt lukuisia kertoja – joskus tiedostamatta ja joskus asian tiedostaen. Ehkäpä kukkaronnyörejä olisi kuitenkin syytä löysätä?

Tässä muutama syy:

  • Tukemalla luovaa työtä mahdollistat myös seuraavat elämääsi helpottavat / parantavat sovellukset. Vaikka tämä sovellus ei olisikaan ihan täydellinen – niin seuraava voi olla. On erittäin todennäköistä, että ensimmäinen sovellus ei vielä mene tekijältään / tekijöiltään maaliin, mutta pienellä panostuksellasi mahdollistat tekijöiden kehittymisen ja tarjoat oppirahat
  • Hyvästä viihteestä kannattaa maksaa. Mieti mitä maksat elokuvista ja harrastuksistasi kuukausittain, miksi et voisi tukea myös sovellusten tekijöitä? Vaikka peli olisi pelattu läpi tunnissa ja et siihen enää palaisi, on se kuitenkin jo sinua viihdyttänyt
  • Ostetut lisäsisällöt voivat tehdä vaikkapa pelaamisesta hauskempaa ja tarjota siihen uusia ulottuvuuksia. Hyvä peli voi tulla paremmaksi ja tarjota lisätunteja viihdettä.
  • Ostoillasi, erityisesti kun ne kohdistuvat pieniin indie-pelipajoihin, tuet ihan konkreettisesti nuorten työllistymistä ja yrittäjyyttä. Tähän ei ole nyt heittää mitään faktaa tiskiin, mutta monien edes jollain tapaa tuntemieni pelintekijäpumppujen ikärakenne on nuorehko
  • Olet ehkä mahdollistamassa seuraavaa suurta suomalaista menestystarinaa. Se ei välttämättä ole vielä juuri nyt käsillä, mutta seuraava tuotos voi olla jo suurempi menestys.

Osa ansaintamalleista on järkevämpiä ja paremmin toteutettuja kuin toiset – eikä huonosta kannata maksaa. Usein epäonnistumisen taustalla onkin väärä ansaintamalli. Ehkäpä yksinkertainen happotesti voisikin olla seuraava: mikäli palaat sovellukseen vielä asennuksen jälkeen toisenkin kerran, on siinä ehkä jotain minkä vuoksi siitä kannattaisi pieni korvaus maksaa.

Yhden makkaran tarina – näin Kärkkäri pelastettiin

Oululaisen erikoisaamiaismakkaran eli tuttavallisemmin Kärkkärin 60-vuotisjuhlia vietetään tänä vuonna. Kotivaran tuottama ruokaherkku löytyy valikoiduista makkara-altaista kaupoista sekä oululaisilta grilleiltä. Oikeaoppisesti se nautitaan sipulin ja sinapin kera, mielellään niin että se on paistunut hiljakseen rasvassa mahdollisimman pitkään. Kotikonstein kannattaa käyttää valurautapannua ja runsaasti öljyä.

IMG_6108

Päivän Kaleva uutisoi tänään mukavasti Kärkkärin 60-vuotisesta taipaleesta. Jutussa mainittiin myös dramaattinen vuosi 2003, jolloin Kärkkärin valmistus oltiin lopettamassa. Jutussa mainittiin, että kiitos Kalevan uutisoinnin ja ”valveutuneiden oululaisten” Kärkkäri pelastettiin. Kerrotaanpa nyt näistä valveutuneista oululaisista.

Vuonna 2003 Oulussa aloitteli dotcom-kuplasta selvinnyt pikaruokapalvelu Kaenkky.com, jonka yhtenä ylläpitäjänä toimin. Olimme juuri saaneet uudistettua palvelua ja halajasimme kovasti lisää kävijäliikennettä palveluun sisään. Uutena juttuna palveluun oli lisätty artikkelit, joita tuotin vaihtelevan inspiraation saattelemana. Joskus noihin aikoihin starttasi myös jonkinlaista nettimainetta niittänyt Petterin keittiössä -juttusarjani, josta ehkä lisää joskus toiste. Eräänä syksyisenä päivänä päivänä Kalevaa lukiessani havaitsin uutisen Kärkkärin valmistuksen lakkauttamisesta, joka liittyi Kotivaran toimintojen uudelleenorganisointiin. Nykyisin lähes pelkästään meetwurstia valmistanut Kotivara oli tuolloin vielä huomattavasti laajemman tuoterepertuaarin omaava valmistaja ja 2003 karsittiin sitten rönsyjä pois, varmaan ensisijaisesti taloussyistä. Kärkkäri oli yksi noista rönsyistä.

Itse uutinen jäi mieleen, mutta varsinaisesti ajatukset laittoi raksuttamaan jonkun unohtamani henkilön kirjoittama mielipidekirjoitus Kärkkärin historiasta ja merkityksestä oululaisille – vähän harmistuneeseen sävyyn, että ”näinkö annetaan perinnetuotteen valmistumisen päättyä?”. Kyllä, meillä olikin kaupungissa matalalla profiililla ja arvostuksella ollut oma paikallistuote, joka oli (ainakin minusta) suoraan verrattavissa esimerkiksi Tampereen mustaan makkaraan.

Ensimmäinen asia mikä piti hoitaa pois, oli käydä syömässä Kärkkäri. Niin, tuolloin en ollut edes koko tuotetta maistanut saatikka sen olemassaolosta tiennyt. Piccolo Grilli auttoi asiassa ja pystyasennossa nautittu makkara vakuutti aatteen puhtaudesta – oli aika koota joukot taistoon makkaran puolesta (ja saada siinä sivussa uudistettuun Kaenkky.comiin kävijöitä).

Kovin syvällisestä asiakassuhteesta ei siis ollut kyse, mutta tärkeää asiaa ei saanut jättää moisten trivialiteettien armoille. Perustimme adressin Kaenkky.comiin ja käynnistimme myöhemmin politiikassakin pelkoa herättäneen Kaenkky.comin Internet-masinointikoneen ja aloimme metsästää online-allekirjoituksia. Tämä oli siis aikaa, jolloin vielä adressit.comin kaltaiset palvelut eivät olleet jokaisen kylähullun käytettävissä. Arvokasta vetoapua saatiin myös Kalevalta ja muilta medioilta, jotka tarttuivat asiaan ja uutisoivat juuri syntyneestä Pro Kärkkäri -kansanliikkeestä. Olihan se melkoisen villiä katsoa juttua asiasta mm. Nelosen uutisista. Melkoisen nopeasti saatiin kasaan reilu 1700 tarkistettua allekirjoitusta ja sovittiin adressin luovutustilaisuus Kotivaralle.

banneri_karkkari4

Kotivaralla adressi allekirjoituksineen luovutettiin toimitusjohtaja Jorma Orvolalle, lyötiin kättä päälle ja syötiin Höyhtyän grilliltä haetut folioon käärityt Kärkkärit. Tj Orvola perusteli päätöstä seuraavasti: ”Julkisuudessa käyty vilkas keskustelu ja käristemakkaran puolesta kerätty pitkä nimilista vaikuttivat merkittävältä osin siihen, että yhtiömme päätti jatkaa Kärkkärin valmistusta, vaikka muuten keskitymmekin yhä tiukemmin meetvurstien ja muiden mainioiden kylmäsavutuotteiden valmistukseen.”

Jälkinäytös

Pro Kärkkäristä tuli yksi kaenkky.comin historian tärkeimmistä operaatioista ja se löi osaltaan palvelua läpi suurelle yleisölle. Vaikka liikkeelle lähdettiinkin intuition varassa. oli lopputulos tärkeä. Aito oululainen paikallisruoka sai lisää elinaikaa. Myös Kotivara löysi Kärkkärin uudelleen – yritys eli vaikeita aikoja, vähensi väkeä ja lakkautti tuotteita. Ehkä voisi sanoa, että Kärkkärin kautta Kotivara löysi itsensä uudelleen ja oppi arvostamaan historiaansa. Itse pelastusoperaatio synnytti mediassa positiivisia tarinoita kerrottavaksi muutoksessa olevasta yrityksestä, jolla oli aiemmin lähinnä huonoja uutisia kerrottavana. En ole keskustellut koskaan syvällisemmin Kotivaran henkilöiden kanssa Pro Kärkkärin merkityksestä, joten tulkinnat ovat tietysti omiani.

Kärkkäri koki siis renesanssin ja kun vuonna 2006 vietettiin Kärkkärin 50-vuotisjuhlia, sai Kärkkäri erityistä huomiota. Osallistuin itsekin ohjelman suunnitteluun mm. ideoimalla Kärkkäri-kiertoajelua. Eli kyllä, kyseessä oli kiertoajelu bussilla oululaisten grillien ja entisten grillinpaikkojen ohi. Opas kertoi samalla mennyttä grillihistoriaa ja kyydissä oli hardcore-Kärkkärifaneja. Reissu päättyi – yllätys yllätys – Höyhtyän grillille, missä syötiin, yllätys yllätys, Kärkkärit keikan päätteeksi. Samana vuonna julkistettiin myös Kärkkäri-historiikki, joka löytyy tiivistetyssä muodossa Facebookin Kärkkäri-sivulta.

Tähän pitää ottaa vielä suora lainaus Kärkkäri-historiikista:

Kalevan päätoimittaja Risto Uimonen antaa kaksi ehdottoman tärkeää sääntöä Kärkkärin syöntiin:

1. Nuoren, naimattoman miehen tai naisen ei sovi syödä Kärkkäriä sipulin kera, jos hän aikoo suukotella kumppaniaan syönnin jälkeen. Henki ei saa tuoksahtaa sipulisen tunkkaiselta. Aviossa sillä ei ole enää väliä.

2. Kaikissa muissa olosuhteissa sipuli on ehdoton must Kärkkärin kanssa. Kärkkäri syödään oikeaoppisesti kaikkien mausteiden kera.

Uimonen antaa vinkin myös sudennälkäisille nakkikoppikävijöille: Erityisesti pikkutunneilla, kun ei millään malttaisi odottaa Kärkkärin jäähtymistä syömäkelpoiseksi, kannattaa sen kaveriksi ostaa olutmakkara. Näin Kärkkäri ehtii jäähtyä syömälämpöiseksi sillä aikaa, kun syöjä ahmaisee olutmakkaran.

Omaa panosta historiikkiin annoin mm. kertomalla Kärkkärin oikeaoppiseksi annoskooksi 2,5 kärkkäriä, joka riittää sopivasti nälän sammuttamiseen. Kaverin kanssa tilataan siis viisi ja jaetaan viimeinen.

IMG_6103
Kärkkäreitä paistumassa


Onnea Kärkkäri

Kärkkäri juhlii nyt 60-vuotista taivaltaan ja kyllähän siitä pitää onnitella. Juhlan kunniaksi kävimme tietysti Kärkkärillä, yllätys yllätys, Höyhtyän grillillä. Vaikka Kärkkärin syömisestä ei ole itselleni tapaa iskostunutkaan, on se silti vaan vallan mainio eväs – nimenomaan oikein laitettuna.

IMG_6106

Oulussa ei kovin montaa syömäkelpoista omaa perinneruokaa ole. Siis sellaista, joita myös suuri yleisö söisi. Omenahyve tulee mieleen jotenkin oululaisena Kärkkärin lisäksi, muuten jankit ja rössyt jäävät pienen piirin kuriositeeteiksi. Olisi mielenkiintoista tietää, onko nuorempi polvi löytänyt myös Kärkkärin grilleiltä – vai häilyykö kebabin varjo Kärkkärin tulevaisuuden yllä. Oululaiset grillit ovat viime vuosikymmenen aikana olleet katoava luonnonvara. On kuitenkin selvää, että Kärkkärin tulee saada uusia nautiskelijoita itselleen myös tulevaisuudessa, sillä joskus koittaa päivä jolloin vanhojen nakkikoppien asiakkaiden suussa ei enää sokeri sula.

PS. Kotivaralla on varmaan tallessa vielä oma resepti kebabille, jota tarjoiltiin Döner Kebabissa Kauppurienkadulla. Minkähänlainen kansanliike tarvittasiin, jotta saisi tuota kebabia vielä joskus maistaa?

Disruptiota vai ei – case Paulig Muki

Alkuun taustaa. Pauligin ja TBWA:n tuottama ”älymuki” on valmistunut ja saatavilla verkkokaupasta 59 euron hintaan. Mukin Juttu on, että kupin kyljessä näkyy kuvia kahvia juodessa ja energian kuvien näyttämiseen kuppi saa kahvin lämpöenergiasta. Sosiaalista puolta edustaa applikaatio, jolla voi ladata Facebookin integraation kautta kuvia omaan ja kavereiden muki-striimiin. Tuotteen kehittelijät toivovat kovaa joulumyyntiä. Tähän asti homma ihan selkeää, mutta sittenpä silmäni osui TBWA:n Muki-mainoksiin Facessa ja tuohon pienen pieneen #disruption -hashtagiin.

Näyttökuva 2016-08-26 kello 22.28.58 Näyttökuva 2016-08-26 kello 22.29.28

Onko Paulig Muki disruptiivinen tuote?

Jos Clayton Christensenin ajatuksia mukailee, niin disruptio korvaa aiemman markkinan, teollisuudenalan tai teknologian ja tuo tilalle jotain uutta, tehokkaampaa ja merkityksellisempää. Disruptio tekee jotain tarpeettomaksi ja tuo tilalle jotain uutta.

Mitä Paulig Muki sitten disruptoi?

  • Korvaako se kahvikupit?
  • Korvaako se kulttuurillisesti tavan / tapoja juoda kahvia?
  • Korvaako se jonkin kahvin valmistustavan?

Nykyisellä ymmärryksellä väittäisin, että se ei ole tarpeeksi disruptiivinen muuttaakseen pysyvästi tapojamme kuluttaa kahvia. Se on selvää, että Paulig Muki on innovaatio, mutta väittäisin että se ei ole disruptiivinen innovaatio. Vai osaatko tunnistaa jonkin teollisuudenalan visionäärisen toimitusjohtajan, joka Mukista kuullessaan alkaa puskea kylmää hikeä ja miettimään eläkepäivien suunnitelmia nähdessään toimialansa tuhon?

On toki täysin mahdollista, että jokin kohderyhmä ottaa Mukin omakseen ja se parantaa heidän elämänlaatuaan, mutta on vaikea kuvitella jotain alipalveltua tarvetta jonka Muki ratkaisisi. Tällaisia ideoita kutsutaan inkrementaalisiksi ideoiksi. Pelkistetysti ”kahvinjuonti mukista 1.0” on nyt saanut päivityspaketin versioon 1.1.

Olisi ihan mielenkiintoista kuulla, minkä asiakasongelman Mukin on tunnistettu ratkaisevan.

Mukin toimintamalli kuulostaa nopeasti ajateltuna aika yksinkertaiselta, mutta silti haastavalta. Lataa sovellus, päivitä sovellukseen (tai oliko myös FB-käyttöliittymä) kuvia omalle striimillesi ja kavereiden striimille ja sitten katsele kuvia. Simppeliä kyllä, mutta ongelmat tulevat skaalauksesta/markkinapenetraatio ja laiskuudesta.

  • Skaalaus. Jotta sosiaaliset toiminnot toimivat, tarpeeksi monella kaverilla pitää olla sovellus ja älymuki. Tämä on perusongelma jokaisen uuden sosiaalisen median kohdalla, mitä tämä mukikin tavallaan mikrotasolla on: pitää olla kavereita, jotta palvelua käytetään ja kaverit eivät käytä palvelua jos siellä ei ole sisältöä eikä kavereita. Muna-kana -dilemma. Lisäksi jos Mukia on tehty nyt muutamia tuhansia, niin kovin monella kaverillasi sitä ei todennäköisesti ole ja saat päivittää vain itsellesi kuvia.
  • Laiskuus. ”Yet another social media” – palvelusta syntyy taas uusi paikka mihin pitäisi syöttää kuvia itselleen ja eri kavereille. Varmasti muutaman kerran tarjoaa hyvät naurut, mutta moniko jaksaa vielä kuukauden päästä päivitellä itselleen saatikka kavereilleen. Kauanko vitsi kestää?

Minusta Muki on teknologisessa mielessä siisti juttu. Kotiin en voisi sitä ostaa, koska minulla ei ole ihan 100 % luottoa siihen että kuvavirta pysyisi ns. perhekelpoisena kavereideni toimesta… Töissä puolestaan Muki voisi olla työporukan kesken ihan hauska juttu ja tässä voisi olla jotain pohdintaa jatkokehittelyä varten: miten tuetaan Mukia käyttävien mikroyhteisöjen syntyä sen sijaan että myydään yksittäisiä tuotteita sinne tänne sattumanvaraisesti.

Sisältöongelmaan voisi löytyä ratkaisu jonkun muun tuottamasta kuratoidusta sisällöstä, tyyliin ”päivän mietelause”, mitä voisi tilata valmiiksi eri sisältöstriimeistä. Tai vaikka uutisia tai mitä tahansa muuta. Ehkä mukit ovat kohta itsessään ilmaisia, kunhan tilaa 5€/kk hinnalla itselleen 12kk sopimuksella ”Muki-Netflixin” itselleen ja saa sitä kautta joka aamu yllättävän kahvihetken itselleen.

Toivotan lämpimästi Mukille menestystä joulumarkkinoilla ja muilla markkinoilla, ja toivon että siitä ei tule uutta piikkimattoa. Nykyinen versio Mukista ei ole vielä tarpeeksi kiinnostava minulle sen ostaakseni, mutta teknologianenäni haistaa erilaisia jatkokehitysmahdollisuuksia, mitä Mukin ympärille voisi rakentua. Mielenkiintoista on myös nähdä riittääkö Pauligilla usko tuotteeseen, jota voidaan pitää jonkinlaisena pioneerina ehkä aukeavassa uudessa markkinassa. Erilaisten kahvihetkien tarjoaminen ei ole välttämättä vielä mitenkään hyvää bisnestä ja tienraivaajan rooli voi olla epäkiitollinen.

 

Lähteet: Artikkelikuva Pauligin uutisesta. Facebook-kaappaukset TBWA:n sivuilta.